Tietopaketti – Kirjeen matka

Posti on löytänyt perille eri aikoina hyvin vaihtelevilla tiedoilla, postinkantajien hyvällä paikallistuntemuksella ja joskus varmasti myös sinnikkäillä salapoliisitaidoilla.

Suomessa on aina liikkunut kirjeitä tai kortteja, joiden osoite- tai nimitiedot on merkitty väärin. Vajavaisin tiedon varustettu kirje ei välttämättä löydä perille. Puutteelliset osoitetiedot työllistävät postia, jonka tehtäviin kuuluu jokaisen lähetyksen toimitusosoitteen selvittäminen. Osaltaan osoitetietojen kirjaamista on saattanut hankaloittaa sekin, että osoitteen kirjoittamisen käytännöt ovat muuttuneet ajan saatossa useaan otteeseen.

Vuonna 1898 julkaistiin ohjekirja ”Määräyksiä 2:sen luokan postitoimituksia varten”, joka antoi ohjeet osoitteen kirjoittamisesta. Kirjan mukaan lähetyksen vastaanottaja ja määräpaikka tuli ilmoittaa niin selvästi, että epätietoisuutta ei synny. Sääntö tarkoitti siihen aikaan vallan muuta kuin nykyään.

Joskus jopa pelkkä vastaanottajan nimi tai ammattinimike ja asuinkunta eli osoitetoimipaikka riitti vastaanottajatiedoksi! Osoitepaikkatietona saatettiin käyttää myös talon nimeä, jos varsinaista katuosoitetta ei ollut. Käytäntö toimi, koska osoitteellista postia oli vähän. Epäilemättä postinkantajat myös tunsivat oman alueensa talot ja ihmiset ulkomuistista – varsinkin maaseudulla.

Sotien jälkeen teollistumisen ja liike-elämän vilkastumisen myötä kirjepostin määrä kasvoi hurjaa tahtia etenkin pääkaupunkiseudulla. Lähetykset lajiteltiin käsin, ja esimerkiksi Helsingissä oli 1960-luvulla 3500 katua, jotka lajittelijan oli tunnettava, jotta hän osasi osoittaa lähetyksen oikeaan paikkaan.

Helsinki oli postinkulun pullonkaula, ja se vaikutti koko maahan. Syksyllä 1964 Helsingissä ehdotettiin käyttöön otettavaksi eräänlaista postinumerojärjestelmää, joka perustuisi toimipaikkojen numerointiin välillä Helsinki 10 ja Helsinki 101. Kaksinumeroiset postinumerot tulivat käyttöön Helsingin sisällä osassa jakelualueita jo 1965.

Postinumero on ensisijainen tekijä lähetyksen perillemenon kannalta. Mikäli postinumero on merkitty lähetykseen väärin, päätyy se silloin väärään paikkaan, muista osoitetiedoista riippumatta. Tällaisessa tilanteessa oikea osoite joudutaan selvittämään Postissa manuaalisesti

Postinumerojärjestelmä tuli käyttöön koko Suomessa ensin kokeiluna vuoden 1971 alusta. Postinumeroiden käyttöönotto onnistui hyvin, ja jo syyskuussa 1971 postinumerot oli merkitty noin 60 %:in lähetyksistä. Järjestelmä mahdollisti sen, että osa postista voitiin lajitella jo lähtötoimipaikoissa. Postinumerojärjestelmä on siis helpottanut etenkin lajittelutyötä ja vähentänyt työvaiheita.

Postinumeron kaksi ensimmäistä numeroa kertovat, mille alueelle kirje on matkalla. Kolme viimeistä numeroa osoittavat postitoimipaikan. Viimeinen numero kertoo, onko lähetys matkalla katuosoitteeseen vai postilokeroon.

Osoitteissa riitti edelleen tarkennettavaa. Vuonna 1992 Suomessa tuli voimaan nimiuudistus, jonka mukaan jokaiselle asumukselle piti saada täsmällinen osoite. Hankkeen alullepanijana oli Posti, mutta saman vaatimuksen oli esittänyt myös aluehälytysorganisaatio. Täsmällinen osoite on myös turvallisuuskysymys, sillä se auttaa viranomaisia löytämään hälytystilaanteessa perille kohteeseen.