Siirry suoraan sisältöön Siirry etusivulle

Tietopaketti – Postilaiset järjestäytyvät

Postitalonpojista ammattiliittoihin

Mustavalkoharmaa piirros, jossa purjeveneessä merellä on seitsemän ihmistä, joista viisi yrittää työntää jäälauttoja pois veneen peräpuolella. Erityisen rankkaa ja vaarallista oli Ahvenanmeren postitalonpojilla. Ahvenanmeren yli kulkenutta vanhaa postireittiä pidetään Euroopan vaarallisimpana postireittinä.
Kirjeenkanto oli talonpojan velvollisuus

Ensimmäiset postireitit Suomen alueella avattiin 1638, jolloin kirjeitä kuljettivat tehtävään erityisesti valitut postitalonpojat. Ammattikuntana postinkuljettajia ei vielä ollut. Varhaisten viestinviejien työ olivat vaativaa ja kuluttavaa: saapunut posti oli toimitettava eteenpäin välittömästi, vuorokauden- tai vuodenajasta riippumatta. Virheistä tai viivästyksistä saattoi saada raskaan, jopa fyysisen rangaistuksen. Kaupungeissa sijaitsevia postikonttoreita hallinnoivat postimestarit, joiden asema oli postitalonpoikia turvatumpi. Postimestarit olivat yleensä taustoiltaan porvareita tai aatelisia.

Mallinuken päällä on tumma takki-housuasu, musta lierillä oleva hattu ja röyhelökaulus. Postimestarin asustusta 1700-luvulta. Aluksi postimestarin virkaan saattoi nousta lähinnä yhteiskunnallisen taustan perusteella. Luku- ja kirjoitustaito olivat edellytys tehtävän hoitamiselle. Myöhemmin virkojen täyttämisessä alettin kiinnittää huomiota myös koulutukseen ja kielitaitoon.
Eriarvoisuus näkyi työnjaossa

Suomalaisen postilaitoksen henkilökunta jakautui pitkään suorittavaa työtä tekeviin työntekijöihin ja hallinnollisia tehtäviä suorittaviin virkamiehiin. Ammattiryhmien väliset työtehtävät ja työn kuormittavuus erosivat toisistaan suuresti. Postilaisen asemaa määritteli ennen kaikkea koulutus, jota virkoihin vaadittiin. Virkamiestehtäviin ei myöskään ollut pääsyä ilman kielitaitoa. Suorittavaa työtä tekevän henkilöstön työoloja kurjistivat vaatimaton palkka ja heikko työturvallisuus.

Mustavalkoisessa kuvassa valtava määrä postiljooneja virkapuvuissaan ja nahkalaukuissaan on riveissä Säätytalon portailla. Helsingin postikonttorin postiljoonit Säätytalon portailla 1910-luvun alussa. Järjestäytyminen loi edellytyksiä postissa työskennelleiden työolojen paranemiselle sekä oman ammatti-identiteetin muodostumiselle.
Ammattiliitot toivat turvaa ja varmuutta työhön

Postilaisten työolosuhteet alkoivat kehittyä 1800-luvun lopulla ja ensimmäiset ammattiliitot perustettiin ennen vuosisadan vaihdetta. Ensimmäisenä järjestäytyivät virkamiehet, jotka perustivat Suomen Postiyhdistyksen, vuonna 1894. Yhdistys muuttui Postivirkamiesliitoksi 1949 ja Postin toimihenkilöliitoksi 1998. Työntekijät seurasivat perässä ja perustivat Postiljooniyhdistyksen 1906. Yhdistys muuttui Suomen Postimiesliitoksi 1930 ja Postiliitoksi 1963.

Ammattiliittojen tehtävänä on ajaa jäsentensä oikeuksia sekä kohentaa työskentelyolosuhteita ja tarjota koulutusta työssä kehittymiseen. Liitoilla oli merkittävä rooli mm. työehdoista sopimisessa sekä postilaisten ammatti-identiteetin lujittamisessa.

Lehtikimppupinojen edessä neljä sotilaspukuun pukeutunutta miestä laittamassa lehtikimppuja kärryyn, jossa on posti- ja telelaitoksen logo, mustavalkoisessa kuvassa. Postiliiton edeltäjä Postimiesliitto lakkoili heikon palkkakehityksen vuoksi 1955. Lakko tuotti tulosta ja postilaiset saivat vaatimuksiaan läpi. Sotilaita määrättiin auttamaan lakon vuoksi kertyneiden sanomalehtinippujen siirrossa Helsingin pääpostitalon pihalla.
Työolot paranevat toisen maailmansodan jälkeen

Postilaisten työolosuhteisiin tuli monia parannuksia erityisesti toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Työolosuhteet kohenivat ja työehtosopimuksiin, työturvallisuuteen ja postilaisten hyvinvointiin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Järjestäytyminen ja mahdollisuus käydä työtaisteluita, olivat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttivat työolojen kohentumiseen.

Mustavalkoisessa kuvassa samanlaisiin asuihin pukeutuneita naisia postitoimiston asiakaspalvelupisteiden luona. Taustalla pukuun pukeutunut mies. Keuruun postivirkailijat uusissa virka-asuissaan 1970-luvun lopulla.
Virat muuttuvat työsuhteiksi

Muutokset organisaatiotasolla tasa-arvoistivat työsuhteiden muotoja. Vuonna 1990 posti- ja telelaitoksesta tuli valtion omistama liikelaitos. Posti-Tele yhtiöitettiin ja virkamiehistä tuli työsuhteisia toimihenkilöitä ja palkansaajia vuonna 1994.

Postinjakaja lippalakissa ja ulkovaatteissa on viemässä rullakolla paketteja asiakkaalle. Vuodesta 2005 postilaisten merkittävin ammattiliitto on ollut Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU.
Työehtosopimuksesta tulee yleissitova

2000-luvun alussa solmittiin ensimmäinen kaikkia postilaisia koskeva, yleissitova työehtosopimus. Tämä enteili muutosta, jonka seurauksena silloinen Postiliitto ja Postin toimihenkilöliitto yhdistyivät Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:ksi vuonna 2005.

Postissa työskentelevät henkilöt kuuluvat nykyisin useiden eri työehtosopimusten piiriin. Näitä ovat mm. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus, Kaupan työehtosopimus, Medialiiton ja Teollisuusliiton välinen jakelua koskeva työehtosopimus sekä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton Kuorma-autoalan työehtosopimus.

Osa Postin palveluksessa työskentelevistä henkilöistä toimii todellisuudessa vuokratyöfirmojen alaisuudessa. Kaikki kuitenkin työskentelevät Postin tunnuksen alla.
Vakituisten työsuhteiden rinnalla tehdään vuokratyötä

Postissa työskentelee nykyisin myös lukuisia vuokratyöyritysten kautta palkattuja työntekijöitä.  Vuokratyössä työnantaja tekee sopimuksen vuokrayrityksen kanssa työntekijöiden vuokraamisesta. Vuokratyötä koskee sama työlainsäädäntö kuin muitakin työsuhteita.

Takaisin ylös