“Elän.” 700 sota-ajan pysäyttävää kirjettä

Jos sukulaisesi ovat tallettaneet kirjeenvaihtoaan, ole kiitollinen ja säästä se. Paras olisi myös kirjoittaa kirjeet puhtaaksi tietokoneelle. Urakassa saattaa mennä vuosia, jos kirjeitä on satoja ja käsiala haastavaa. Taidehistorioitsija Leena Ahtola-Moorhousella meni kolme vuotta omaan urakkaansa yli 700 kirjeen ja postikortin kanssa. Hän kertoi vanhempiensa Taisto ja Rakel Ahtolan rakkaustarinan kirjeenvaihdon avulla osana Postimuseon Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn luentosarjaa.

Kirjeiden avulla voit päästä täysin uusiin maailmoihin. Voit elää kirjeiden kautta sukulaistesi elämää, josta he eivät ehkä ikinä kertoneet tai josta olit kuullut pilkahduksia vain sieltä täältä. Ahtola-Moorhouse huomasi vanhempiensa kirjeitä lukiessaan, kuinka ne olivat reaaliaikaisia sotakuvauksia. Hän saattoi myös sukeltaa vanhempiensa nuoruuteen. Kirjeet tallettamalla vanhemmat tavallaan antoivat nuoruutensa. Rakelin kirjeitä miehelleen rintamalle oli yllättävän paljon tallessa. Monestihan sota-aikaisesta kirjeenvaihdosta on tallella lähinnä miehen kirjeet kotiin.

Leena Ahtola-Moorhouse Postimuseon luennolla museokeskus Vapriikin auditoriossa.

Kaunisteltuja viestejä

Ahtola-Moorhouse teki kirjeistä monenlaisia havaintoja. Taisto ei esimerkiksi koskaan kirjoittanut vaimolleen Rakelille tappamisesta. Hän mainitsi vain sotavangit, joita kerran saatiin taistelun päätteeksi 300. Hän halusi säästää vaimonsa hurjilta jutuilta, kun muutenkin oli jo vaikeaa. Mieltä ei kannattanut järkyttää väen väkisin. Miehille Taisto sitten kirjoittikin aika hurjasti. Toisaalta kirjoittamalla läheisille järki säilyi. Huoli kotona olevasta vaimosta oli kova. Taisto jopa lähetti kotiin keräämiään ja suolaamiaan sieniä sekä marjoja!

Elän ja voin hyvin.

“Elän.” oli usein ensimmäinen sana sota-ajan kirjeissä. Se oli kaikkein tärkein tiedonanto, mitä saattoi tarjota. Postikortit olivat usein hyvinkin lyhyitä: “Elän ja voin hyvin.” riitti nopeaksi tiedonannoksi taistelun tuoksinassa. Kirjeessä kirjoitettiin sitten lisää, kun ehdittiin. Viesti saattoi olla perillä kotirintamalla kenttäpostin välityksellä vasta viikkoja myöhemmin. Odotus oli pahinta.

Kirjeet talteen ja ymmärrettäväksi tuleville sukupolville

Miksi on erityisen tärkeää kirjoittaa säilyneet kirjeet koneella puhtaaksi? Toki ne myös säilyvät paremmin digitaalisina, mutta tärkeää on myös se, että tulevat sukupolvet osaavat näin lukea niitä paremmin. He eivät enää luultavasti ymmärrä kaunokirjoituksen koukeroita.

Vai oletko aikeissa lahjoittaa sota-aikaista kirjeenvaihtoa historiantutkimukseen? Esimerkiksi Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkisto ottaa niitä vastaan. Myös Kansallisarkisto Helsingissä on perinteinen paikka lahjoittaa.

Leena Ahtola-Moorhouse on myös toimittanut teoksen kirjeiden pohjalta omakustanteena: Rakkaustarina sodan Suomessa. Taiteilijapari Rakel ja Taisto Ahtola 1938–1944. Teos on lainattavissa myös Postimuseon kirjastosta (Lapintie 1, 33100 Tampere. Kirjasto on avoinna tiistaisin 10—16 ja sopimuksen mukaan.).  Siirry Kirjaston sivulle.