Mistä museon kokoelmat tulevat?

Posti on toiminut Suomessa lähes 400 vuoden ajan, ja Postimuseo on tallentanut sen historiaa jo vuodesta 1926, siis kohta sata vuotta. Mutta mistä Postimuseon kokoelmat ovat peräisin?

Tämä vuonna 1858 valmistettu aisakello on mainittu jo Postimuseon ensimmäisessä kokoelmaluettelossa vuodelta 1927. Aisakellon äänen kuullessaan muut maanteillä kulkijat tiesivät antaa tietä postin kuljettajalle.

Pääosa kokoelmistamme on peräisin Postilta, mutta saamme lahjoituksia myös yksityisiltä henkilöiltä, joilla syystä tai toisesta on hallussaan Postiin liittyviä tavaroita. He itse tai heidän sukulaisensa ovat saattaneet olla Postissa töissä, tai ehkä he yksinkertaisesti ovat saaneet mieleenpainuvan postilähetyksen, jota tarjoavat Postimuseon kokoelmiin. Yksi ryhmä ovat filatelistit ja muut keräilijät, joiden kokoelmia on myös Postimuseoon päätynyt.

Paketti-Paavo -mainoshahmon saimme kokoelmiin suoraan käytöstä Tampereen lajittelukeskuksesta kesällä 2024.

Esine on museolle sitä arvokkaampi, mitä enemmän siitä tiedämme. Esimerkiksi postivaunumiehen eväslaukut ovat kiinnostavammat, kun tiedämme, kuka niitä on käyttänyt, milloin ja missä. Ne kertovat silloin enemmän kuin mitä esinettä katsoen päältä näkee. Kokoelmien rahallista arvoa museot eivät arvioi. Museon kannalta ”arvo” tarkoittaa sitä, mitä esine, kuva tai muu aineisto voi kertoa meistä ja maailmasta nykyisyydelle ja tulevaisuudelle. 

Valokuvakokoelmamme kuvassa Kalevi Mustakangas ja laukut, joita hän käytti työskennellessään postivaunuissa rautateillä 1960-luvun lopulla. Laukut ovat esinekokoelmaamme. Niissä Mustakangas kuljetti eväitään ja muita henkilökohtaisia tavaroita.

Kaikkea ei voi tallentaa 

Museot eivät aina ota vastaan kaikkea, mitä niille tarjotaan, vaikka tarjotut aineistot olisivatkin hienoja ja kiinnostavia. Voi olla, että museolla on jo kokoelmissaan samanlainen tai aivan vastaava esine, eikä näyttely- ja varastotilojen rajallisuuden vuoksi ole mielekästä pitää kokoelmissa kaksoiskappaleita. Museo saattaa kieltäytyä myös huonokuntoisista esineistä, tai sellaisista, joista puuttuu osia.

Voi myös olla, että lahjoitus sopisi paremmin jonkun toisen museon kokoelmiin. Sellaisessa tapauksessa museoiden henkilökunta neuvoo mielellään, minne muualle lahjoitusta voisi tarjota. Suomalaiset museot ovat sopineet keskenään tallennustyönjaosta, jonka mukaan erilaiset aiheet kuuluvat eri museoiden vastuulle. Voit lukea tästä lisää TAKO-verkoston sivuilta.

Joskus on pakko kieltäytyä siksi, ettei museo voi taata pystyvänsä huolehtimaan lahjoituksen pysyvästä säilytyksestä asianmukaisissa oloissa. Esimerkiksi hyvin suurille esineille ei välttämättä ole tiloja. Onneksi Postimuseolla on erinomaiset varastotilat omassa Kokoelmahallissamme Tampereen Ruskossa.

Joskus aineistojaan museoon lahjoittaneet ovat pettyneitä, kun heidän lahjoituksensa ei heti pääsekään esille museon näyttelyihin. Se usein harmittaa myös museon henkilökuntaa! Kokoelmistamme löytyy yli 200 000 esinettä, valokuvaa, postimerkkiä, leimasinta, videotallennetta ynnä muita kokoelmaobjekteja. On selvää, ettei kaikki mitenkään mahdu näytteille yhdellä kertaa – ja jos mahtuisi, innostuneinkaan kävijä tuskin jaksaisi sellaiseen näyttelyyn tutustua.

Kokoelmahallissa varastoituna olevia huonekaluja: Kuva: Postimuseo, Jarmo Niinimäki.

Mietitkö lahjoitusta?

Lahjoitukset ovat aina erityisiä yksittäistapauksia, ja Postimuseon henkilökunta arvioi ne sellaisina. Tee siis näin, jos sinulla on jotain sellaista, jonka lahjoittamista Postimuseolle harkitset:

• Ota ensin yhteyttä museon henkilökuntaan.
• Kerro yhteydenotossa, millaisesta aineistosta on kyse, missä se on ja mikä on sen kunto. Jos voit, lähetä kuvia.
• Kerro myös, mitä tiedät aineiston historiasta: missä se on tehty, kenelle se on kuulunut, kuka sitä on käyttänyt ja missä, miten se on päätynyt sinulle… Tietoa ei oikeastaan koskaan ole liikaa! On selvää, että vanhojen aineistojen kohdalla ei kaikki tieto aina ole säilynyt, mutta mitä enemmän esineistä, kuvista tai muista aineistoista ja niiden vaiheista tiedämme, sitä kiinnostavampia ne museolle ovat.
• Jos esine on kulunut, älä korjaa sitä itse! Käytön jäljet ovat osa esineen historiaa, ja saattavat lisätä sen arvoa museolle. Jos kunnostus tai konservointi on tarpeen, museo huolehtii siitä.
• Jos museo päättää ottaa lahjoituksen vastaan, sovi henkilökunnan kanssa sen toimittamisesta Postimuseoon.

Tämä pieni kirjevaaka on yksi uusimmista lisäyksistä kokoelmaamme. Lahjoittaja oli käyttänyt sitä 1970-luvulla Joensuun postissa työskennellessään. Nykyään hän asuu Ruotsissa, josta meille vaa’an lähetti. Vaaka toimii yhä ja on tarkka 100 gramman painoon asti.

Postimuseon kokoelmia Finnassa

Postimuseon kokoelmiin voi näyttelyidemme lisäksi tutustua esimerkiksi verkossa Finna-palvelussa. Myös Youtube–kanavallamme on julkaistu kurkistuksia kokoelmiin.