Kiertokirjeet nyt netissä – suunnaton tiedonlähde ulottuvillasi!

Postimuseo on tehnyt suurtyön digitoidessaan kaikki kymmenet tuhannet kokoelmissaan olevat Venäjän vallan ja itsenäisyyden aikaiset Postihallituksen kiertokirjeet, niiden liitteet, yleiset kirjelmät, salaiset kiertokirjeet, eripainokset jne. Niitä julkaistaan nyt 177 vuoden ajalta, 1812–1989. Kiertokirjeitä lähetettiin eri aikoina eri määriä, vähimmillään niitä ilmestyi vuonna 1813, vain yksi vuodessa, enimmillään toisen maailmansodan aikana, vuonna 1942, 349 kappaletta.

Mikä on kiertokirje?

Kiertokirje on hallintojen tapa jakaa ohjeistuksia virkakunnalle ja alaisilleen. Postin julkaisemia kiertokirjeitä ja kuninkaankirjeitä tunnetaan Ruotsin vallan ajalta alkaen. Aluksi ne olivat käsin kopioituja jokaiselle toimipaikalle erikseen osoitettuja kirjeitä ja sisälsivät toiminnan kannalta oleellisia tietoja, kuten uusien postikonttoreiden perustamiset ja postireitit ja postimaksut muutoksineen.

Kiertokirjeillä postihallinto ohjeisti postien toiminnan koko maassa, ja ne olivat obligatorisia sääntöjä, joita myös noudatettiin. Niistä löytyy yksityiskohtaisia ohjeita koko postin toimintaketjua varten ylimmästä hallintotirehtööristä vähäisimpään harjoittelijaan ja suurimmasta postikonttorista pieneen postipysäkkiin asti.

Epävirallista postitietoutta mm. ulkomaiden posteista, julkaistiin 1890-luvulla kiertokirjeliitteiden epävirallisessa osiossa. Niistä muodostettiin 1895 alkaen erillinen ”Postarkiv” -sarja, joka ilmestyi vuosina 1895-1915.

Historian lähde

Kiertokirjeet ovat rikas historian ja paikallishistorian lähde sen lisäksi, että ne kertovat postista lähes kaiken. Postin viestintätehtävää kuvastaa vuonna 1856 annettu postitirehtöörin salainen kirjelmä postinhoitajille, jolla heitä kehotetaan Kenraalikuvernööriä varten heti ilmoittamaan erikoisista ja kiinnostavista tapauksista paikkakunnillaan, oli se sitten hyvää tai pahaa. Postitirehtöörin toimenkuvaan kun kuului myös urkinta koko 1800-luvun ajan.

Johtavien virkamiesten lisäksi tuhansien tavallisten postilaisten virkanimitykset, -erot ja kuolemantapaukset kerrottiin kiertokirjeiden liitteissä, samoin virkarikokset ja -rikkeet. Kiertokirjeiden avulla voi siis syventää jopa sukututkimusta.

Toimintaohjeet

Vuonna 1877 muistutettiin kaikkia postilaisia vannomaan uskollisuutta keisarille virkavalan muodossa, ja toukokuun 26. päivänä vuonna 1896 postitoimistot pidettiin auki ainoastaan kaksi tuntia päivässä Heidän Keisarillisten Majesteettiensa juhlallisen kruunauksen johdosta.

Kun postitoimipaikka perustettiin, siitä tiedotettiin kiertokirjeellä ja se liitettiin taksaluetteloihin, postin ohjausohjeisiin ja kerrottiin minkä toimipaikkojen kanssa se vaihtaa postia suoraan. Toimipaikkojen kalusteet ja välttämättömät työvälineet ja käytettävät lomakkeet lueteltiin kiertokirjeissä, samoin postiljoonien virkapuvun osat nappeja myöden.

Kiertokirjeet saattavat porautua hyvinkin syvälle ihmisten arkeen, kuten vaikkapa tiedusteltaessa kadonneita lähetyksiä: rouva Hilde Blyh’lle Kajaaniin joulun alla 1922 lähetetty silkkisen alushameen ja parfyymipullon sisältänyt paketti oli kadonnut, ja oli tavattaessa asianomaiselle toimitettava.

Neuvoja postille ja sen asiakkaille

Vuonna 1914 valistettiin posteja yleisellä kirjelmällä väärennettyjen seitsemän kopeekan postimerkkien tuntomerkeistä, koska väärennöksiä oli havaittu olevan liikkeellä keisarikunnassa.

Postijunien ja -vaunujen kulkuajat ja reitit, postia kuljettavien sisävesilaivojen kesän kulkuajat ja laivurien kanssa tehdyt sopimukset ilmoitettiin kiertokirjeissä. Niistä voimme lukea myös, että paketteja saattoi lähettää höyrylaivoilla, vaikkapa Nikolainkaupungin ja Sundsvallin välillä, että paketit piti tietyllä tavalla päällystää, sitoa narulla ja sinetöidä, ja että postikorttiin sai kirjoittaa vain viisi sanaa osoitetietojen lisäksi!

Posteissa piti harjoittaa säästäväisyyttä: lyijykynät piti käyttää viimeiseen asti, holkilla jatkaen, pakettinarut ja käärepaperit piti ottaa talteen uusiokäyttöä varten, kun taas postimerkkejä ei missään tapauksessa saanut käyttää uudelleen. Kalliiden mustekynien sijaan posteissa käytettiin aniliinikyniä, jotka sittemmin, kiertokirjeen antamalla luvalla, sai korvata kuulakärkikynillä. Kynttilät ja lamppuöljyn postinhoitajan piti itse kustantaa, polttopuihin hän sai vuosittaisen määrärahan.

Ajankuva

Ajankuvan vaihtelut näkyvät kiertokirjeiden sisällössä. Niistä ilmenee selkeästi hallitsijoiden vaihdokset, poliittiset muutokset ja sotien myllerrykset. Ne ilmaisevat myös viestinvälityksen tarpeellisuuden kaikkina aikoina ja Postin turvallisen pysyvyyden. Kaiken tämän vaikutus näkyi myös tavallisen ihmisen elämässä ja arjessa.

Lähde tekemään löytöjä täältä!