Marjan kirje 13-vuotiaalle ystävälleen Marjatalle 1967

Sain 13-vuotiaana ystävältäni tämän kirjeen, joka on päivätty 28.9.1967. Meillä oli suunnitelmissa perustaa askartelukerho. Kerhoon piti kuulua mi- nun ja pikkusiskoni lisäksi ystäväni Marja sekä hänen pikkusiskonsa Marke. Kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja kirje, jonka ystävältäni sain, kertoo karun totuuden. Vaikka tapahtumasta on kohta kulunut 50 vuotta, ei se ole häipynyt mielestä.

Hei Marjatta,

Aloin sinulle kirjoittamaan tämän kirjeen koska minun on melkein pakko.

Huomennahan meillä piti olla se kerho, mutta musta tuntuu siltä, että me ei voida pitää sitä kai ollenkaan minään torstaina, koska meidän marke jäi auton alle ja sitten se vietiin sairaalaan ja meidän isä meni heti autolla sairaalaan ja oli siellä aika kauna ja tuli vasta puoli yhdeksän aikaan kotiin ja sanoi, että marke on kuollut. Meidän äiti ja isä ja me kaikki ollaan niin surullisia, että me ei tiedetä, että mitä tästä oikein tulee. Me kaikki valvottiin melkein koko viime yö, koska ei saatu nukkua.

Mä en mennyt ollenkaan tänään kouluun mutta pera meni, mutta perakin voi tulla kesken päivää pois koulusta.

Mutta kai se on opittava elämään ilman markeakin. Meidän äiti ja isä kumpikin ne itkee vaan, eikä muuta tee ollenkaan. Äiti ja isä meni tänään sairaalasta hakemaan marken vaatteet pois.

Ei mulla muuta asiaa ole nyt tällä kertaa.

Hei hei sitten. T. Marja (Kirjoita kun ehdit)