Siirry suoraan sisältöön Siirry etusivulle

Mätäkuun juttuja – tunnetko nämä kesäuutiset? 

Olli Nordling

Muistatko Liekki-sonnin seikkailut tai Ruokolahden leijonan? Seurasitko mediasta, kun Itämerellä jahdattiin sukellusveneitä? Liekö syynä helle tai hyttysparvet, mutta Suomen suvi on otollista aikaa kummallisille ja mielikuvitusta kiihottaville uutisille.

Moni lomalainen koittaa elää kesänsä arkea pakoillen ja median uutistulvaa vältellen. Kuitenkin kesän uutiskynnyksen ylittää aika ajoin tapahtuma tai ilmiö, joka kaappaa koko kansan huomion. Mehukkaimpia juttuja muistellaan vielä vuosikymmentenkin päästä.  

Eläimet etualalla

Kesäuutisten suurimpia tähtiä Suomessa ovat olleet luonnossa seikkailevat eläimet. Oli kyseessä sitten kesälaitumilta karannut sonni tai itärajan yli vaeltanut petoeläin, on suosio suomalaisten lukijoiden keskuudessa ollut taattu. Vapaina luonnossa vaeltavien eläinten edesottamukset ovat suosittuja kenties siksi, että häkeistään ja haoistaan karanneina nekin ovat ikään kuin lomalla. Toisaalta kesän eläinjuttuihin liittyy vaaran tunne; mitä jos maankuuluun petoon törmääkin luonnossa itse?  

Helsingin Sanomat uutisoi leijonajahdista 29.6.1992.

Tunnetuin suomalainen kesäuutinen lienee Ruokolahden leijonan tapaus, josta lehdistö kirjoitti keskikesällä 1992. Itä-Suomen mäntymetsissä vaaniva kissapeto nousi otsikoihin juhannuksen tienoilla, kun hankintamies Martti Auvinen kertoi törmänneensä kävelyretkellään naarasleijonaan. Havaintoja leijonasta ja sen jättämistä jäljistä tuli kesän mittaan useita. Suomalaiset seurasivat leijonajahtia suurella mielenkiinnolla, ja kaikilla tuntui olevan oma teoriansa eläimen alkuperästä. Yhden mielestä kissapeto oli karannut Venäjällä kaatuneesta sirkusjunasta, ja jonkun toisen mukaan se oli lähtenyt lätkimään karjalaiselta datsalta. Lehtien kirjepalstoilla ja asiantuntijapuheenvuoroissa pohdittiin kiivaasti, mitä eläimelle pitäisi löydettäessä tehdä.  

Ruokolahden leijona sai myös oman frankkeerausleiman. Helsingin Sanomat 27.8.1992.

Sitten leijonahavainnot loppuivat ja kohu hiipui. Mysteeri kuitenkin jäi. Liikkuiko itärajan tuntumassa todellakin leijona? Pitävien todisteiden puutteessa vaikuttaa siltä, että uutisten leijona olikin pelkkä ankka. 

Toinen eläimellinen kesäilmiö syntyi neljä vuotta myöhemmin, kun omistajaltaan karannut Liekki-sonni hurmasi suomalaiset. Kesäkuun taitteessa 1996 Suomessa uutisoitiin hausjärveläisen Esko Hiltusen hankkimasta siitossonnista, jonka vapaudenkaipuu oli voittanut eläimelliset vietit. Liekki-sonni otti hatkat aitauksesta ja seikkaili Hausjärven Kurun kylän saloilla syyskuun puoliväliin asti. Surkuhupaisan sonnijahdin myötä Liekin kuuluisuus oli taattu ja aihetta käsittelivät kaikki valtakunnan lehdet. 

Liekki-sonni oli kesän 1997 suurin julkkis. Helsingin Sanomat 15.8.1997.

Lopulta sonniin ammuttiin moninkertainen annos rauhoittavaa ainetta ja nukahtanut sarvipää saatiin kiidätettyä kauhakuormaajan nokassa kotiinsa. Kesän kohu-uutinen sai onnellisen päätöksen, vaikka tarinan sankari ei ehkä ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen. 

Merelliset mysteerit 

Suomalaisten rakastamiin kesän uutiseläimiin on törmätty myös merellä. Kesällä 1978 Suomessa seurattiin Itämerelle uiskennelleen Valpuri-valaan vaiheita. Eksyneen ryhävalaan selviytyminen pienessä Itämeressä aiheutti huolta lehtijuttujen kirjoittajissa, asiantuntijoissa ja lukijoissa. Tuoreempiin kesäjuttuihin verrattuna Valpuri-valaan vaiheita seurattiin mediassa kuitenkin maltillisesti ja epäsäännöllisemmin. Valpuri-valaan tarina päättyi lopulta surullisesti, kun se löydettiin Itämeren ulapalta elottomana. Blogitekstin kirjoittamisen aikaan uutisoitiin Haminaan rantautuneesta mursusta, jonka kohtalo koitui yhtä surulliseksi kuin Valpurin.

Eksyneiden valaiden lisäksi Itämerellä on liikkunut myös muita kutsumattomia vieraita. Varsinkin kylmän sodan vuosina toistuva uutistyyppi oli sukellusveneistä tehdyt kuvitellut ja todet havainnoit, jotka olivat omiaan synnyttämään mediakohuja. Esimerkiksi kesällä 1990 uutisoitiin kalastajatroolarin kosketuksesta mahdollisen sukellusveneen kanssa Merenkurkun Norrskärissä. Viranomaiset tutkivat alueen huolellisesti ja lehdistö tarttui mahdolliseen sukellusvenehavaintoon hanakasti. Lopulta tapahtuma todettiin pohjakosketukseksi ja median mielenkiinto loppui. Ihan mahdotonta sukellusveneen löytyminen merenkurkusta ei kuitenkaan olisi ollut, sillä vajaat 10 vuotta aikaisemmin ruotsalaiset olivat jahdanneet Neuvostoliiton sukellusveneitä omilla aluevesillään. 

Yliluonnollisen jäljillä 

Kesäisiä uutisaiheita on ammennettu myös yliluonnollisista ilmiöistä. Heinäkuun lopulla 1991 lehdistö kertoi silminnäkijähavainnosta, jonka mukaan Karjalohjan Nummijärveen oli pudonnut tuntematon esine. Karjalohjan Ufoksi ristitty tapahtuma sai valtavasti huomiota ja käynnisti yhden Suomen historian tunnetuimmista ufojahdeista. Lentävän lautasen jäljillä liikkui lopulta niin paljon ihmisiä, että järvelle oli järjestettävä ympärivuorokautinen poliisivalvonta. Viranomaisten tehtävänä oli turvata ihmisten turvallisuutta ja ehkäistä erityisesti hukkumiskuolemia.  

Karjalohjan Nummijärvestä ei löytynyt lentävää lautasta. Helsingin Sanomat 1.8.1991.

Lehdistössä ilmiötä selitettiin avaruusromulla ja Ilmatieteenlaitokselta karanneella säähavaintopallolla. Viranomaiset ottivat asian vakavasti. Säteilyturvakeskus kävi toteamassa Nummijärven säteilyarvot normaaleiksi ja sukeltajat tutkivat pohjaa metallinilmaisimilla. Lopulta putoamispaikalta, pohjamudan seasta nostettiin pintaan kivi sekä lahonnut tukinpätkä. Löydösten myötä median ja ihmisten mielenkiinto tapaukseen hiipui. 

Tule kuulemaan kuumia kesäuutisia Postimuseolle

Kesän kuumat uutiset ovat suomalaisille rakkaita ja tunnistettavia mediailmiöitä,  jotka saavat mielikuvituksen laukkaamaan. Kaikkea lukemaansa ei kuitenkaan kannata uskoa. Kesän kuuma kohu-uutinen on usein pelkkä mätäkuun juttu.

Hymyilevä silmälasipäinen, puolipitkä- ja tummahiuksinen sekä parrakas mies vihreässä neulepuserossa.
Olli Nordling digituottaja, museopedagogi
Olen toiminut erilaisissa kasvatus- ja opetustehtävissä vuodesta 2014 lähtien. Nykyinen pestini Postimuseossa alkoi helmikuussa 2020. Erityisen kiinnostunut olen sosiaalihistoriasta sekä viestinnän historiasta ja vaikutuksista yhteiskuntaan. Harrastuksiini lukeutuvat musiikki, digitaaliset pelit sekä palstaviljely.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin ylös