Omakuvapostimerkeissä näkyy elämän koko kaari syntymästä lapsen ja nuoren juhlapäiviin, tärkeisiin käännekohtiin kuten hääpäivään, pyöreisiin merkkipäiviin ja eläkkeelle jääntiin. Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia merkillepantavia hetkiä – kun jokin asia vain syystä tai toisesta tuntuu niin erityiseltä, että sen haluaa ikuistaa postimerkkiin.
Lähettäjä Minna Lavinkoski.
Ristiäiskutsujen omakuvapostimerkki
Uuden perheenjäsenen Johannes Urho Ilmarin ristiäiskutsujen personoimiseksi teetettiin omakuvapostimerkki. Sukulaisille ja kummeille jäi näin muisto tapahtumasta.
Lähettäjä Pentti Tuppurainen.
Tunnelmallista joulunviettoa
Useamman sukupolven yhteinen joulunvietto vuonna 2007 jäi muistoihin omakuvapostimerkin muodossa. Kuvassa 2-vuotiaat serkukset tunnelmoivat aattoiltana enkelikynttilän valossa.
Lähettäjä Kari ja Outi Vettenranta, suunnittelu Marko Vettenranta.
Oman näköinen hääkutsu
Merkin lähettäjä tutustui mukavaan naiseen liikuntatapahtuman iltatilaisuudessa. Tuoreita tuttavuuksia yhdisti intohimo monipuoliseen liikuntaan ja yhteinen arvomaailma. Nopeasti oli selvää, että loppuelämä vietettäisiin yhdessä. 50-vuotiaina alkanut rakkaustarina sai sinettinsä kaksi vuotta myöhemmin hääkutsuissa ja kiitoskorteissa käytetyssä omakuvapostimerkissä. Alkuperäisen kuvan on suunnitellut lähettäjän veli. Merkissä on kaksi yksinäistä kenkää, jotka yhdistyvät toisiinsa sydämenmuotoisella nauhalla. Merkit muodostivat hienon yksityiskohdan tärkeään päivään.
Lähettäjä Harri Höglund.
Syntymäpäivämerkki
Omakuvapostimerkki luotiin juhlistamaan lähettäjän 60-vuotispäivää sekä samoihin aikoihin tapahtunutta työelämästä poisjääntiä. Syntymäpäiväjuhlien kutsuissa käytetyssä merkissä on lähettäjällä 5-vuotiaasta asti ollut nalle. Nalle katselee tienviittaa 60 TONNE, mikä kuvastaa taakse jäänyttä lukemaa ja elämän taipaleella sattuneita ja tapahtuneita tilanteita. Nallella on selässään pieni reppu, koska enempää ei tarvita matkalla eteenpäin. Aidan takana näkyy ruuhkainen kaupunki kuvaten irtautumista kiireisestä 60-vuotisesta taipaleesta.
Lähettäjä Matti ja Eeva Nikulainen, kuvaaja Hilja Mustonen.
Koronavankeudesta vapautuneet
Koronavuosi 2020 jäi varmasti kaikkien mieliin ikävänä ajanjaksona, mutta tässä merkissä toteutuu sanonta vaikeuksien kautta voittoon. Kuvassa nauravainen pariskunta Matti ja Eeva Nikulainen. Valokuvasta, joka nimettiin ”Ensimmäisen koronavankeuden mittainen parta”, tuli niin tarttuvan iloinen, että siitä haluttiin teettää omakuvapostimerkki.
Lähettäjä Rainer Icén, kollaasi Leena Airikkala, kuvaaja KK-Kuva, Joensuu.
Kollaasin kertoma tarina
Elämän kaaren voi tiivistää yhteen kuvaan. Omakuvapostimerkki on teetetty Leena Airikkalan kollaasista ”Elämän virta”, joka perustuu merkin lähettäjän ja hänen vaimonsa yhteiseen taipaleeseen. Käkipari ja Karjalan ruusu Rosa acicularis kertovat molempien karjalaisista juurista, ja merkkirivi XXXX teoksen teettämisen aikoihin yhdessä vietetyistä 40 vuodesta. Lääkeyrtti kuvastaa molempien ammatteja: farmaseuttia ja lääkäriä. Hunnutettu nainen viittaa naimisissa olevaan naiseen, jonka taustalla näkyvä välimerellinen maisema kertoo yhteisistä matkoista. Kaksi tyttöä ovat pariskunnan tyttäret. Kirjat kuvastavat harrastuksia; puutarhanhoitoa ja kokkaamista. Ruutulattialla oleva osittain kuorittu omena edustaa vasta osittain elettyä elämää hyvine ja huonompine aikoineen.
Lähettäjä Riitta Okuloff, kuvaaja Marja-Leena Ilmoni, Valokuvaamo Studio Kuvatorni.
Hyvän mielen omakuvapostimerkki
Perinteisten merkkipäivien lisäksi omakuvapostimerkin avulla voi tuoda esille vaikkapa elämänpituista matkaa hyvään itsetuntoon. Tämän omakuvapostimerkin tarina kertoo hienolla tavalla sen, mitä jokaisen olisi syytä muistaa: Arvosta itseäsi ja tuo se myös esille.
”Tammikuussa 2004 minusta otettiin kuva omakuvapostimerkkiin, monen erilaisen jutun seurauksena. Minun lapsuusaikanani ei ollut tapana tukea lapsen itsetuntoa, minkä takia sitä ei ollut aikuisena. Elämäni aikana osallistuin useille itsetuntemuskursseille ynnä muille sellaisille. Kuulin jossain myös valokuvaterapiasta tai jostain sellaisesta ja kerroin, että minusta ei ole yhtään “kunnollista” kuvaa lapsuuden jälkeen. Rippikuvaa ei otettu ja ylioppilas en ole, enkä ole naimisissa, joten niitäkään kuvia ei ole.
Tulin sanoneeksi sen asian sellaisessa porukassa, että sain kannustusta kuvan ottamiseen. Joululahjarahoillani kävin kampaajalla ja meikattavana ennen valokuvaamoon menoa, jossa joogasta tuttu kuvaamon omistaja ikuisti minut. Tarkoitus oli ollut, että menen kuvaukseen 50-vuotispäiväni aikoihin, mutta sain kannustusta toimia heti, ettei into mene ohi.
Siihen aikaan olin kova lähettelemään kortteja ja päätinkin laittaa omakuvapostimerkit heti ystävänpäiväkorttien kuoriin. Lähetin ensin ystävälleni Riitalle nimipäiväkortin ja odotin, että saanko kommenttia postimerkistä. Kysyin asiasta ja hän ei ollut katsonut kuorta, vaan heittänyt sen roskiin, joten merkki oli jäänyt näkemättä. Hänen kehotuksestaan kirjoitin kortteihin merkinnän, että katso myös postimerkki. Asia oli useimmille vielä tuntematon, joten sain paljon yhteydenottoja ja tilasin lisää omakuvapostimerkkejä. Asia meni vähän “överiksi”, kun muutama ystävä teki synttärilahjoituksen ja minä käytin rahat tilaamalla merkistä isonnetun kuvan ja kehykset postimerkille ja kuvalle. Vuonna 2013 muuttaessani Tampereelle löysin sen käsitöideni joukosta, jonne olin sen unohtanut. Nyt kaivoin sen esille valokuvaamista varten. Samalla löysin vielä kaksi käyttämätöntä omakuvapostimerkkiäkin.”