Helsingin Pääpostitalo
Postin ja lennättimen toiminnot kokoava pääpostitalo oli itsenäisen Suomen pääkaupungin näkyvimpiä ja tärkeimpiä julkisia rakennushankkeita vuonna 1933 valmistuneen Eduskuntatalon ja vuoden 1940 olympiakisoja varten rakennetun Stadionin ohella (1938).
Uudesta postitalosta alettiin haaveilla jo 1900-luvun alkuvuosina. Sitä oli suunniteltu jo vuonna 1919 valmistuneen rautatieaseman yhteyteen. Rakennuksesta ei kuitenkaan löytynyt tiloja pääpostille. Uusi pääpostirakennus tarvittiin Helsinkiin, koska postitoiminnot olivat hajallaan eri puolilla kaupunkia. Uusia vaatimuksia toimitiloille asetti postilaitoksen ja lennätinlaitoksen yhdistyminen vuonna 1927.
Vuonna 1928 valtioneuvosto nimitti Pääpostitalolle rakennustoimikunnan. Se toimi aluksi Kyösti Kallion ja myöhemmin Väinö Tannerin johdolla. Pääpostitalon paikaksi kaavailtiin aluksi nykyistä Lasipalatsin tonttia. Eduskunta hyväksyi kuitenkin paikaksi vuonna 1934 sen nykyisen tontin, joka oli entisen kaasutehtaan tontti. Rautatieaseman läheisyys vaikutti rakennuksen paikan valintaan. 1930-luvulla postinkuljetuksessa rautateillä oli suuri merkitys, joten valittu tontti mahdollisti sujuvan liikennöinnin pääpostitalon ja rautatieaseman välillä.
Arkkitehtuurikilpailu
Tontin varmistumisen jälkeen rakennustoimikunta julisti rakennuksen suunnittelukilpailun vuonna 1934. Kilpailulautakuntaan kuuluivat puheenjohtaja Väinö Tanner, Posti- ja lennätinlaitoksen pääjohtaja G.E.F. Albrecht, arkkitehdit Oiva Kallio ja Väinö Vähäkallio sekä professorit Jussi Paatela ja J.S. Sirén. Kilpailun sääntöjen mukaan talo tuli suunnitella rautabetonirungolle, talossa piti olla 208 huonetta ja ajanmukaiset postin käsittelytilat koneineen.
Kilpailuun tuli 15 ehdotusta. Koska suunnittelutehtävä oli haastava laajuutensa ja koneellisten laitteittensa takia, kilpailulautakunta ei löytänyt täysin tyydyttävää ehdotusta. Sen vuoksi ensimmäistä palkintoa ei jaettu lainkaan. Lautakunta päätyi jakamaan yhden toisen palkinnon ja kaksi kolmatta palkintoa. Toisen palkinnon saivat vastavalmistuneet arkkitehdit Jorma Järvi ja Erik Lindroos.
Kolmannen palkinnon jakoivat Eero Saarisen ehdotus sekä Hugo Borgströmin, Arne Helanderin ja Georg Jägerroosin ehdotus. Kaikkiaan viisi ehdotusta palkittiin ja lunastettiin. Edellisten lisäksi lunastettujen joukossa olivat arkkitehtien Dag ja Kaj Englundin ehdotus sekä arkkitehtitoimiston Frosterus & Gripenberg ehdotus.
Rakennustoimikunnan järjestämään jatkokilpailuun osallistuivat Järvi ja Lindroos sekä Borgström, Helander ja Jägerroos. Jorma Järven ja Erik Lindroosin suunnitelma päätettiin asettaa rakennustyön pohjaksi. Rakennustoimikunnan toivomuksesta arkkitehti Kaarlo Borg osallistui hankkeeseen. Rakennustoimikunta perusteli Borgin mukaantuloa sillä, että molemmat arkkitehdit olivat ”verrattain nuoria miehiä sekä vailla perusteellisempaa kokemusta rakennustyön käytännöllisessä toteuttamisessa ja johtamisessa”.
Pääpostitalon rakennustyö
Pääpostitalon rakennustyöt aloitettiin talvella 1935–1936. Maapohjaa piti vahvistaa paaluttamalla. Kiinteä maapohja tavoitettiin 16 metrin syvyydessä. Rakentamiseen käytettiin sata kilometriä puupaaluja.
Rakennuksen pääurakoitsijaksi valittiin Rakennusliike Oskari Vilamo. Vilkkaimpana aikana nelisensataa miestä rakensi taloa ja käytössä oli kahdeksisenkymmentä kuorma-autoa.
Rautabetonirunkotyöt aloitettiin kesällä 1936. Rakennustyössä käytettiin kaksi ja puoli miljoonaa tiiliskiveä, 20 000 kuutiometriä betonia ja kaksi miljoonaa kiloa rautaa. Rakennustyössä kokeiltiin myös uusia rakennusmateriaaleja. Esimerkiksi julkisivuklinkkerit ja lattiaklinkkerit olivat materiaalia, jonka käytöstä ei juuri ollut aikaisempaa kokemusta Suomessa.
Talo nousi vesikattoon vuoden 1936 lopulla ja valmistui kesäkuussa 1938. Sisustustöitä tehtiin vielä tämän jälkeen ja talo vihittiin käyttöön marraskuussa 1938.
Pääpostitalon kuutiotilavuus oli 144 500 kuutiota ja vastasi tilavuudeltaan noin puolitoistakertaisesti Eduskuntataloa.
Pääpostitaloa on saneerattu useaan otteeseen sen valmistumisen jälkeen. 1950-luvulla rakennusta laajennettiin rakentamalla lisäkerros välisiipeen ja katolle tehtiin Helsingin ensimmäinen helikopterikenttä, jota käytettiin vuonna 1952 Helsingin olympialaisten yhteydessä. Sotavuosina Pääpostitalon katolla oli ilmapuolustusta. Betoninen tasakatto vaihtui kuparikattoon vuonna 1959.
Pääpostitalon laaja saneeraus aloitettiin vuonna 1978. Siitä lähtien erilaisia muutos- ja korjaustöitä on tehty jatkuvasti.
Pääpostitalon tekniset ratkaisut
Pääpostitalon suunnitteluvaiheessa arkkitehtien tuli ottaa huomioon erityisesti postinkäsittelyn koneellistuminen. Arkkitehdit Järvi ja Lindroos sekä insinööri Kranck kävivät tutustumassa postitalojen laitteisiin monissa Euroopan kaupungeissa. Pääpostitaloon hankittiin nykyaikaiset koneelliset postin kuljetus- ja käsittelyvälineet. Taloon asennettiin myös useita henkilö- ja tavarankuljetushissejä ja erilaisia koneellisia kuljetus- ja siirtolaitteita sekä luisu- ja telaratoja, jotka kaikki olivat aikansa uusinta uutta tekniikkaa. Monet tilat olivat yhteydessä toisiinsa putkipostin avulla.
Helsinki oli Suomen sähköisen tietoliikenteen keskus 1930-luvulla. Lennättimen ja puhelimen toiminnot olivat hajallaan ympäri Helsinkiä. Tietoliikenteen tekninen kehitys oli johtanut muun muassa kaukopuhelinliikenteen merkittävään kasvuun. Pääpostitalon uudenaikaisten lennätin- ja puhelinkeskustilojen valmistumista oli odotettu kiihkeästi. Lennätinkonttori valmistui toukokuussa 1939. Kaukopuhelinkeskuksen asennustyöt viivästyivät talvisodan syttymisen vuoksi. Työt saatiin valmiiksi 1941.
Pääpostitalon arkkitehtuuri ja sisustus
Pääpostitalo edustaa 1930-luvulla yleistynyttä funktionalismia. Rakennus oli valmistuessaan kansainvälisessäkin vertailussa nykyaikainen. Funktionalismin pyrkimyksenä oli tehdä asiallista, tarkoituksenmukaista ja uusiin ratkaisuihin ennakkoluulottomasti suhtautuvaa arkkitehtuuria. Tämä pyrkimys vaikutti myös Pääpostitalon muotoon ja huoneiden keskinäiseen järjestykseen. Funktionalismissa rakennuksen pohjakaava perustui toimintojen tarkoituksenmukaiseen sijoitteluun.
Pääpostitalon tilojen suunnittelussa pyrittiin mahdollisimman käytännöllisiin ratkaisuihin. Tilat jaettiin selvästi eri toimintojen kesken. Postiliikenteen tiloiksi tulivat ensimmäinen kerros, yläkellarikerros, keskisiipi ja suurin osa rautatieasemanpuoleisesta siipirakennuksesta. Puhelin- ja lennätinliikenteen käyttöön tuli Heikinkadun (nykyisen Mannerheimintien) puoleinen siipirakennus ja posti- ja lennätinhallitus sijoittui Postikadun puoleiseen korkeaan osaan. Talon neljännessä kerroksessa sijaitsi henkilökunnan ravintola, jossa oli erilliset tilat postin ja lennättimen työntekijöille. Asuinhuoneistoja oli kymmenkunta, joiden asukkaita varten oli kattoterassi kukkaistutuksineen.
Kahteen maanalaiseen kerrokseen oli sijoitettu lämmönjakelu- ja sähkökeskukset, ilmanvaihtokeskus, talon varavoimalaitos sekä postisäkkien puhdistus ja varasto. Pääpostitalo sai lämpönsä ja osittain sähkövirtansa rautatieaseman voimalaitokselta.
Arkkitehdit Järvi ja Lindroos vastasivat myös Pääpostitalon sisustuksesta. Heidän lisäkseen aikakauden tunnetut suunnittelijat Arttu Brummer, Runar Engholm, Birger Hahl ja Paavo Tynell osallistuivat sisustuksen suunnitteluun. Postisalin klinkkerilattian kuvioinnin suunnitteli taiteilija W. Rumjantsew ja taiteilija Eino Kauria avusti maalipintojen värien määrittämisessä.
1920-luvun lopulla käsitykset asiakaspalvelutilojen sisustuksesta muuttuivat. Käyttöön tulivat avotiskit. Myös Postitaloon tehtiin avotiskit. Melko pian niihin rakennettiin kuitenkin lasisuojus turvallisuussyistä.
Pääpostitalon avajaiset 30.11.1938
Pääpostitalo avattiin virallisesti marraskuun 30. päivänä vuonna 1938 Porilaisten marssin siivittämänä. Avajaistilaisuuteen osallistui 300 vierasta, joiden joukossa olivat muun muassa tasavallan presidentti Kyösti Kallio, ministereitä, kansanedustajia, kaupungin edustajia sekä posti- ja lennätinlaitoksen virkamiehiä. Juhlatilaisuudessa puhuivat pääjohtaja G.E.F. Albrecht ja kulkulaitosministeri Salovaara. Rakennuksen vihki virallisesti ministeri Väinö Tanner.
Avajaiset järjestettiin Pääpostitalon neljännen kerroksen ravintolassa. Avajaispuheiden jälkeen kutsuvieraat tekivät kierroksen rakennuksen tiloissa, jonka jälkeen vieraille tarjoiltiin virvokkeita.