Joululehtien väriloistoa

Viime vuosisadan alkupuolen maalauskantiset joululehdet elävät vanhemman väen muistoissa, mutta ihastuttavat myös nuorempia. Joskus vanha joululehti saattaa putkahtaa eteen kirpputorilla. Maatalojen vinteillä niihin voi myös vielä törmätä.

Postimuseo esittelee Vapriikin kokouskäytävällä Kari Elkelän joululehtikokoelmasta otoksen ajalla 20.11.2018–20.1.2019.

Joululehtiä ovat jouluaiheiset erillisjulkaisut kuten lastenlehti Joulupukki sekä säännöllisesti julkaistavien lehtien jouluaiheiset erikoisnumerot kuten Kotilieden Joulu. Joululehdet voi luokitella sisällön ja tavoitteiden mukaan kahteen pääryhmään: toisaalta aatteelliset ja poliittiset sekä toisaalta kaupalliset joululehdet.

Aatteelliset ja poliittiset lehdet käyttävät lehtien myynnistä saadut tulot järjestön tai puolueen toiminnan tukemiseen. Kaupalliset lehdet sen sijaan tavoittelevat liikevoittoa. Joskus rajanveto on kuitenkin häilyvä.

Aatteellisten lehtien suurin ryhmä ovat uskonnolliset lehdet. Lisäksi mm. raittius-, avustus- ja hyväntekeväisyysjärjestöt ovat tukeneet toimintaansa joululehtiä julkaisemalla.

Ensimmäinen suomenkielinen joululehti 1879 julkaistu Betlehemin Tähti oli puhtaasti uskonnollinen, kuten monet sitä seuranneetkin joulujulkaisut. Uskonnollinen sisältö on ollut myöhemminkin mukana useimmissa joululehdissä, mistä tärkeimpänä poikkeuksena ovat jotkut työväenliikkeen joululehdet.

Uskonnollisten joululehtien ulkoasu oli aluksi hyvin vaatimaton, sillä niissä ilmeisesti uskottiin enemmän sanan voimaan. Myöhemminkin väriä käytettiin useimmissa aikuisille suunnatuissa joululehdissä vain kansikuvassa, jona oli useimmiten jouluaiheinen maalaus.

Kaupallisista joululehdistä värikkäimpiä ja viehättävimpiä ovat lastenlehdet. Niiden parasta aikaa olivat vuodet Suomen itsenäistymisestä 1940-luvun lopulle, vaikka jotkut lehdet sinnittelivätkin 1960-luvulle asti.

Lasten joululehtien kuninkaana voi pitää Joulupukkia (1900–1966), jota parhaimpina aikoina julkaistiin kolmena erilaisena joulunumerona. Lehden siivittivät suosioon Rudolf Koivun kansikuvat ja sisäsivujen satukuvitus.

Koivu tuli tunnetuksi taidokkaista ja mielikuvitusta kutkuttavista kuvituksistaan Raul Roineen satuihin, joista vuoden 1932 Joulupukki 1:ssä on Sadepisaroiden seikkailut. Samasta lehdestä löytyy Koivun itse kirjoittama ja kuvittama satu Kultaomena.

Roineen sadun kuvitus on toteutettu kustannuksia säästäen kaksivärisenä, jolloin vain sinistä ja punaista painoväriä käyttäen pyrittiin luomaa lähes nelivärikuvan vaikutelma. Menetelmä oli noihin aikoihin laajasti käytössä varsinkin lapsille suunnatuissa julkaisuissa. Koivun oma satu on painettu kolmivärisenä, joten se näyttää lähes neliväripainatukselta, vaikka mustaa painoväriä ei olekaan käytetty.

Ahkera ja nopea Koivu kuvitti myös lukuisia muita joululehtiä. Varsinaista kuvailottelua ovat monet Pikkuväen joulut (1934–1960), joiden kaikki sivut ovat Koivun kuvittamia.

Ajan toinen suuri kuvittaja Martta Wendelin teki kannet moniin Joululahja-lehtiin (1915–1956). Tämän lastenlehden vuoden 1946 numeron erikoisuutena on uskonnollisena kirjoittajana tunnetun Hilda Huntuvuoren satu Mikki-hiiren uusi auto. Tarinassa Susi Hukkanen varastaa auton, mutta Mikki, Hessu ja
Jänö-Jussi ottavat sen voimakeinoin takaisin. Tämän Maria Orjalan kuvittaman tarinan henkilöistä kaksi on selvästi lainattu ulkoasultaankin Disneyltä.

Pääskysen Joulukontti (1907–1956) oli toinen lastenlehti, johon Wendelin teki monia kansia. Tätä joulunumeroa julkaistiin useita vuosia kantalehti Pääskysen lopettua 1935. Wendelin kuvitti myös lukuisia muita joululehtiä ja teki kansia aikakauslehtien joulunumeroihin kuten Kotilieden Jouluun ja Säästäjän Jouluun.

Toivo Fahleniuksesta tuli 1940-luvun loppupuolella säästöpankkien asiakaslehti Säästäjän (1928–1949) pääkuvittaja ja hän jatkoi myös Säästäjän tilalle perustetun Lipas-lastenlehden (1950–1968) kuvittajana. Kummankin joulunumerot erottuivat Fahleniuksen taiteilemilla komeilla kansillaan lehden muista numeroista.

Muita merkittäviä joululehtitaiteilijoita olivat monia uskonnollisia lehtiä kuvittanut Eeli Jaatinen sekä lastenlehtiä kuvittaneet Maija Karma ja Helga Sjöstedt.

Joululehdet ovat mennyttä aikaa. Tätä ennakoi jo lehdistä irtiottoa tehnyt Joulun Kirja 1947 esipuheessaan: “Luulemme, että tavanmukainen joululehtimuoto on vanhentunut. Aika on kulkenut sen ohitse. … Joulun Kirja ilmestyy tästä lähtien joka vuoden marraskuussa, jos se saa ystäviä.” Tästä monipuolisesta ja hyvin toimitetusta kirjasta ei kuitenkaan ollut joululehtien korvaajaksi. Se ilmestyi vain yhden ainoan kerran, sillä ystäviä ei löytynyt riittävästi.

Monet joululehtien kuvittajat tunnetaan myös postikorttitaiteilijoina. Heidän taiteensa näyttäytyy kuitenkin vaikuttavampana isompikokoisissa aikakauslehdissä ja varsinkin niiden kansikuvissa.