Offline-elämä tuntuu toisinaan houkuttelevalta, mutta voisitko luopua netistä edes muutamaksi kuukaudeksi. Tällä hetkellä netittömyys tuntuu erityisen haastavalta koronaviruksen takia, kun tiedonsaanti ja työnteko netin avulla korostuu entisestään. Huolta aiheuttaa myös netin kova kuormittuminen. Pitäisikö siis vetreyttää käsi valmiiksi kirjeen kirjoitukseen?
Taiteilija Nastja Säde Rönkkö oli täysin ilman nettiä puoli vuotta. Hänen luentonsa Postimuseossa herätteli ajatuksiani viestinnän muutoksesta ja nykymaailmasta, jossa nettiin tukeudutaan vähän väliä. Nastjakin kaivoi nettipaastonsa aikana puhelinta taskusta ajanvietteeksi bussipysäkillä – vanhasta tottumuksesta. Sitten hän vaihtoi puhelimen kirjaan tai vain eli hetkessä.
Kirjeistä emojeihin
Viestintäni on muuttunut paljon reilussa 30 vuodessa. Ala-asteella 1990-luvulla kirjoitin kirjeitä ja odotin vastausta useita päiviä. Mieleeni on jäänyt paniikin tunne, kun kerran tajusin laittaneeni tyhjän kirjekuoren kirjelaatikkoon – unohdin laittaa kirjeen sisään! Tapahtunutta ei voinut perua. Kirjeenkirjoitus oli normaalia viestintää, kun puhelimessa juoruilu kaverin kanssa oli liian kallista. Netistä vielä haaveiltiin. Nyt olen ikionnellinen, kun mummoni on säilyttänyt hänelle kirjoittamani kirjeet. Olen lukenut niitä vedet silmissä.
Nyt lähetän WhatsApp-viestejä reaaliajassa. Emojit korvaavat sanat. En juuri puhu puhelimessa, vaikka se onkin edullista. Nykyisin käteni tulisi kipeäksi kirjeiden kirjoittamisesta. Käden lihakset eivät enää juuri tue kynällä kirjoittamista – tämän Nastjakin huomasi kommunikoidessaan paljon kirjeitse. Opiskellessani 2000-luvun alkupuolella yliopistossa, tenttien esseet kirjoitettiin vielä käsin. Muistan, kuinka käsi tuli kipeäksi ja kynä painoi keskisormeen jäljen. Nykyään käteni ei varmasti kestäisi sitäkään vähää, kun se on tottunut lepäämään näppäimistöllä.
Säilyykö kirjoitustaito?
Harva kirjoittaa enää nykyisin käsin. Minä kirjoitan lähinnä lyhyitä muistiinpanoja tai kauppalistaa. Tämänkin moni tekee puhelimella. Kuinka pitkään kirjoitustaito edes säilyy? Persoonalliset käsialat häviävät. Vanhoissa kirjeissä juuri monipuoliset kiemurat ihastuttavat, vaikka niistä on vaikea saada selvää.
Toisaalta nyt koronaepidemian aikana on noussut esiin ajatus muistaa eristyksissä olevia tuttuja perinteisellä postilla, joka ilahduttaa aivan erityisellä tavalla. Nostaako kriisi vanhat tavat arvoon ja ehkä käytäntöön, jos netti kaatuu kokonaan?
Netti on kaikkialla
Olemme kietoutuneet netin verkkoihin ja algoritmeihin ja kierrymme yhä pahemmin 5G-verkon myötä, kun esineiden internet valtaa elämäämme. On todella vaikea olla erossa netistä, jos haluaa elää normaalisti eikä erakoitua metsämökkiin. Nastjakin yritti elää “normaalia” elämää projektinsa aikana. Yksin mökissä hän on jo ollut taidekollektiivi LaBeouf, Rönkkö & Turner kanssa teoksessa #alonetogether (Ars17, Kiasma). Tällä hetkellä mökki metsän keskellä on jopa houkutteleva vaihtoehto, ja monet ovat jo “paenneet” mökille.
Tulevaisuuden nettimaailma on täynnä kauhukuvia, mutta toki netti helpottaa elämää paljon. Nastjakin myönsi, että vaikka netittömyydellä oli positiivisia vaikutuksia, hän ei voisi jatkaa offline-elämäänsä ja samalla toteuttaa taiteilijan ammattiaan kunnolla. Puoli vuotta siis riitti.
Mitä meistä jää?
On kutkuttavaa pohdiskella, millaista viestintämme on esimerkiksi 50 vuoden päästä. Mitä meistä silloin jää jälkipolville tutkittavaksi? Kirjoittaako kukaan enää edes sitä kauppalistaa käsin? Tässä mielessä kirjeet ovatkin mitä oivallisin historiantutkimuksen lähde.
Kirjeiden merkitys ja viestinnän muutos tulevat esiin Postimuseon näyttelyssä Unohtumattomia kirjeitä Suomesta. Näyttelyn kehää kiertää viestinnän aikajana “Viestejä ihmiseltä ihmiselle”. Se alkaa puheesta ja päätyy sähköiseen viestintään, pikaviestimiin ja sosiaaliseen mediaan. Matkalle mahtuu muun muassa kalliomaalaukset, kokkotulet, hieroglyfit, sulkakynä, lennätin ja sähköposti.
Käteni ei tullutkaan kipeäksi
Ainiin, kirjoitin kirjeen kummipojalleni Postimuseon kirjetyöpajassa. Sivun pituisesta kirjeestä ei vielä tullut käsi kipeäksi. Tietyllä tavalla nautin kirjoittamisesta, kynän liukumisesta pitkin paperia. Oli tosin kiinnitettävä erityistä huolellisuutta kirjoittamiseen, jotta käsialasta tuli selkeää. Tarkoitukseni oli ilahduttaa ja yllättää diginatiivi kummipoika, joka ei varmaankaan ole ikinä saanut kirjettä postissa. Mielenkiinnolla odotan, saanko vastausta. Pojan äiti jo kyselikin osoitettamme WhatsApp-viestillä.
Oletko sinä ollut offline? Kirjoitatko jotain vielä käsin? Miltä se tuntuu? Nyt olisi hyvä aika tarttua kynään ja paperiin ja kirjoittaa kirje
P.S. Nyt Nastjasta tuntuu siltä, että hänen taideprojektinsa aikana järjestämänsä seminaarit netin mahdollisesta kaatumisesta, ovat nyt olennaisempia kuin koskaan. Yhteydenpito-ohjelmien, kuten Teamsin ongelmista alettiin uutisoida nopeasti. Monet palvelut ovat laskeneet videoiden laatua. Nyt onkin hyvä miettiä omaa netin käyttöään ja datan siirtoa.
Linkkejä aiheeseen
- Unohtumattomia kirjeitä Suomesta -näyttelyn luentosarja alkoi helmikuun lopussa, jossa taiteilija Nastja Säde Rönkkö esitteli taideprojektiaan “6 months without”. Tutustu siihen tarkemmin Nastjan nettisivuilla.
- Voit myös katsoa live stream-tallenteen luennosta Postimuseon Facebook-sivuilta.
Seuraavat luennot (jos korona suo)
- Siirretty keväältä myöhemmäksi: Väitöskirjatutkija Ilari Taskinen: Tuntemattomien väliset kirjesuhteet toisen maailmansodan Suomessa; Muumimuseon amanuenssi Riikka Kuittinen: Tove Janssonin kirjeet
- Ke 10.6. Klo 18–19 toimittaja, taiteen maisteri Susanna Luoto: Touko Laaksonen – Tom of Finland 100 vuotta.
- Ke 16.9. Klo 18-19 taidehistorioitsija Leena Ahtola-Moorehouse: Rakkaustarina sodan Suomessa – taiteilijapari Rakel ja Taisto Ahtolan sota-aikainen kirjeenvaihto
- Ke 30.9. klo 18-19 FT Ilkka Teerijoki: Henkilökohtaista, hallinnollista ja valtiollista: Pietari Brahen yli 10 000 kirjettä 1600-luvulta
- Ke 14.10. Klo 18-19 FT, dos. Tapio Salminen: Varhaiskirjeet
- Ke 4.11. Klo 18-19 FT Reetta Eiranen: Tunteet 1800-luvun kirjeenvaihdossa
Luennot pidetään Museokeskus Vapriikin auditoriossa, osoitteessa Alaverstaanaraitti 5, Tampere. Postimuseo sijaitsee Vapriikissa.
Vastaa