Lukeminen kannattaa aina

Kulttuuripersoona Jörn Donnerista tulee itselleni ensimmäiseksi mieleen hänen intensiivinen katseensa ja painokas lausahduksensa ”lukeminen kannattaa aina”, jota käytettiin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon mainoksissa 1980–1990-luvuilla. Nyt jo kadonneet kirjakerhot olivat iso ilmiö 1970–1990-lukujen Suomessa. Posti kuljetti kerholehdet ja kuukaudenkirjat jäsenille kautta Suomen sekä paperiset tilauslomakkeet ja asiakaspalautuksina palautuvat kirjat kerhoja pyörittäneille kustantajille.

Kirjakerholähetysten pussitusta postisäkkeihin Porvoon postikonttorissa vuonna 1975. Kuva: Postimuseo.

Jo paljon ennen kirjakerhoja, Posti on kuljettanut suomalaisin koteihin luettavaa, kuten lehtiä ja kirjoja. 1800-loppupuolelta alkaen painotekniikan kehitys, liikenneyhteyksien parantuminen ja lukutaidon lisääntyminen edesauttoivat lukuharrastusta. Kustantajat alkoivat myydä kirjoja postitse kaikkialle Suomeen lehti-ilmoittelun avulla. Postin toiminta kehittyi samaan aikaan vastaamaan kansalaisten ja yritysten uusia tarpeita: pakettitaksa aleni puoleen aikaisemmasta ja lähetyksiä alettiin kantaa kotiin ja maaseudulle perustettiin postireittejä. Ristisidelähetysten eli painotuotteiden oman taksan käyttöönotto mahdollisti mm. kirjojen lähettämisen pakettejakin edullisemmin.

Kerhomainen postimyynti alkaa

Kerhomuotoinen postimyynti alkoi Suomessa 1960-luvulla, kun yhdysvaltalainen Concert Hall Society, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Hobby Hallina, aloitti ensin äänilevyjen myynnin postitse. Concert Hall perusti Suomeen myös ensimmäisen postitse toimivan Ex Libris -kirjakerhon 1967.

Kirjakerhojen kuukauden kirjoista painettiin usein omat painoksensa. Ulkoasu oli kerhon ilmeen mukainen. Kuvassa Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kirja, jossa samoissa kansissa on kaksi Veikko Huovisen teosta Koirankynnen leikkaaja ja Siintävät vuoret (1981). Kuva: Suomen kansallismuseo.

Kirjakerhot toivat kirjan kansan käsiin ja helposti suoraan kotiin ja laajensivat lukijoiden joukkoa. Pitkien etäisyyksien Suomessa maaseudun haja-asutusalueilta ei niin vain poikettu erikoisliikkeissä, kuten kaupunkien kirjakaupoissa. Kerhomuotoinen myynti ja Postin kaikki suomalaiset kotitaloudet viisi kertaa viikossa tavoittava jakelu mahdollisti kirjakerhojen kasvun 1970–1980-luvuilla. Toimivan jakelujärjestelmän lisäksi kehittyvät tietokoneet mahdollistivat mm. jäsenrekisterin ylläpidon ja maksujärjestelmien kehityksen 1960-luvun lopulta alkaen. 1980-luvun alussa suomalaisista lähes 11 prosentin arvioitiin kuuluvan johonkin kirjakerhoon, monet kuuluivat useampaan.

Kirjakerhot huomioivat valikoimassaan ja markkinoinnissaan lahjasesongit, kuten joulun ja isänpäivän. Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kerholehden kansi 11 / 1985.

Kuukauden kirja esiteltiin kerholehdessä

Kirjakerho oli jäsenen kotiin tullut rajoitetun valikoiman kirjakauppa. Myynti perustui kerholehtiin, jotka postitettiin kotiin yleensä kerran kuukaudessa. Liittymislahjaksi jäsen sai valita tietyn määrän kirjoja ilmaiseksi ja sitoutui samalla yleensä tilaamaan jäsenyytensä aikana saman määrän. Kerholehdessä esiteltiin ”kuukauden kirja”, joka postitettiin automaattisesti kotiin, ellei sitä perunut määräaikaan mennessä. Vuosittain kerhossa ilmestyi tavallisesti 40-60 nimekettä.

Kirjakerhoja toimi Suomessa kymmeniä

Kirjakerhoista tunnetuin ja suurin oli Suuri Suomalainen Kirjakerho, joka aloitti toimintansa vuonna 1969, ja jossa oli 1980-luvun alussa yli 200 000 jäsentä. Muita kymmeniä tuhansia jäseniä keränneitä kirjakerhoja olivat mm. Uusi Kirjakerho (1972), Lasten Oma Kirjakerho (1975), Valittujen Palojen Kirjavaliot (1976), Femi – Suuri naistenkerho (1977) ja Uudet Kirjat (1980).

Lasten Oma Kirjakerho (1975–2016) oli ensimmäinen leikki-ikäisille lapsille suunnattu kirjakerho, joka myi Disney-aiheisia satu- ja puuhakirjoja. Kerholehden kansi 4 / 1978.

Kirjakerhot hiipuivat vähitellen 1990-luvun lopulta alkaen, kun kustantajat alkoivat perustaa tekniikan kehittyessä erillisiä kirjojen verkkokauppoja. Enää ei tarvittu kerholehtiä eikä paperisia tilauslomakkeita, vaan tilaaminen ja maksaminen onnistuu suoraan verkon kautta ja valikoimakin on tavallisesti laajempi kuin kirjakaupoissa. Postia ja muita logistiikan operaattoreita tarvitaan kuitenkin yhä verkkokaupasta tilattujen kirjojen kuljettajina.

Itse liityin Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon lukiolaisena vuonna 1982. Yksi liittymislahjakirjoista oli Tuomas Anhavan suomentamia japanilaisia tankarunoja Kevään kukat, syksyn kuu (Otava, 1982). Kirja on tuonut lohdutusta matkan varrella ja edelleen ahkerasti luettu.

Mihin kirjakerhoon sinä olet kuulunut? Millaisia muistoja sinulla on kirjakerhoista?

Artikkelikuva: Kirjakerhojen kuukaudenkirjat kannettiin postin mukana kotiin. Yleensä lähetykset mahtuivat myös postiluukusta sisään, paksummat noudettiin Postista. Kuva: Postimuseo

Lähteet: Pertti Araviita: Kun kirja sai siivet – Kirjakerhon tarina. Otava, Keuruu 1982. 

Tutustu lisää

• Postimyynnin ja verkkokaupan kehitykseen 1800-luvun lopulta nykypäivään voit tutustua laajemmin Postimuseon Paketoidut unelmat -näyttelyssä museokeskus Vapriikissa 17.12.2023 asti.
• Kuuntele myös, mitä Turun yliopistossa leluja ja leikkiä tutkinut taiteen tohtori Katriina Heljakka kertoo postimyynnin kehityksestä Vapriikin Museojuttu-podcastissa.
• Finna.fi palvelun kautta löydät hauskoja Suuren Suomalaisen Kirjakerhon mainoksia Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVI) kokoelmista.