Museo keskustelujen paikkana
Erätauko-keskustelujen sarjamme jatkuu, kun keskustelut toivoa tuovista valokuvista ja tekoälyn vaikutuksesta digitaaliseen käsityöhön järjestetään syyskuussa kohtaamispaikka Kuplassa. Keskustelut ovat osa Sitran rahoittamaa hanketta ”Keskusteluja digiarjesta museoissa”, jonka vetäjänä toimin loppuvuoteen asti.
Keväällä alkaneissa keskusteluissa kokemuksia jaettiin tiuhaan tahtiin, kun viitisenkymmentä keskustelijaa pääsi vauhtiin Erätauko-keskustelujen parissa. On ollut mukava huomata, että osa osallistujista tulee paikalle seuraaviinkin keskusteluihin. Keskustelijoita on ollut nuorista eläkeikäisiin, joten olemme kuulleet eri ikäisten kokemuksia digitaalisen arjen teemoista.
Digitaaliset palvelut koukuttavat
Monessa keskustelussa puhuimme digitaalisten palvelujen koukuttavuudesta ja siitä, kuinka puhelimet ovat nykyisin kiinteä osa arkeamme. Keskusteluja käytiin myös muun muassa asioinnin siirtymisestä digitaaliseksi, jatkuvasta uutisvirrasta, yksityisyydestä ja turvallisuudesta. Esille nousivat sellaiset aiheet, kuten digitaalinen osattomuus, huoli teknologian kehityksestä, tietoturva ja valeuutiset.
Digitaalinen olemassaolomme sekä digitaalisten palvelujen, etenkin somealustojen, koukuttavuus herättivät keskustelua. Tästä päästiin myös vastuukysymyksiin ja siihen, voiko yksilö taistella yksin digijättejä ja somen koukuttavuutta vastaan, vai pitäisikö yhteiskunnan huolehtia siitä? Monet toivoivat myös lomaa puhelimesta ja sen kautta jatkuvasta saavutettavuudesta ja pääsystä digitaalisiin ympyröihin.
Digitaalisuudesta on myös hyötyä
Vaikka aiheet olivat paikoin raskaita tai huolestuttavia, löytyi keskusteluista myös toivoa. Vähintäänkin keskustelu itsessään herätti ajatuksia siitä, että pystymme edelleen kokoontumaan yhteen ja keskittymään sekä kuuntelemiseen että puhumiseen ilman jatkuvaa älylaitteiden häirintää. Digitaalisia asioita ei keskusteluissa nähty yksinomaan pahoina, vaan niiden nähtiin lisäävän joissain tilanteissa esimerkiksi saavutettavuutta ja yhteydenpitoa – esimerkiksi korona-aikana puhelimet auttoivat ihmisiä olemaan yhteydessä toisiinsa.
Näyttelyt ja kokoelmat keskustelun tukena
Keskusteluja digiarjesta museoissa –hankkeen Erätauko-keskusteluja sovelletaan museossa käytettäväksi. Koska museoissa on esillä paljon menneisyyttä, tuo tämä keskusteluihin mahdollisuuden käsitellä sekä mennyttä, nykyisyyttä että tulevaisuutta näyttelyjen ja kokoelmien avustuksella.
Osassa keskusteluja on alustuksena käytetty lyhyttä opastusta näyttelyyn tai jotain elementtiä näyttelystä. Alustuksena toimi hyvin esimerkiksi vanha Kouluradion opetusohjelma puhelimeen vastaamisesta, joka kuitenkin on omalla tavallaan ajankohtainen nykypäivänäkin – vaikka nuoret käyttävät sujuvasti puhelimia, niillä ei välttämättä soiteta. Eri aikatasot pääsevät siten kietoutumaan yhteen keskusteluissa, mikä on museon vahvuus.
Keskustelijoiden osallistaminen tulevaan näyttelyyn
Hyödynnämme keskusteluista tehtyjä muistiinpanoja Vapriikissa vuonna 2026 avautuvassa Postimuseon ja Vapriikin yhteisessä näyttelyssä, joka kertoo viestivän suomalaisen tarinaa. Näin osallistamme museokävijöitä näyttelyn tekemiseen ja rikastamme omaa käsitystämme viestintäympäristöstä, kun kuulemme erilaisia tarinoita erilaisista taustoista tulevilta henkilöiltä.
Kevään keskustelu ”Luoko digitaalisuus turvallisuutta ja luottamusta?” järjestettiin myös osana Kansallisia dialogeja (kansallisetdialogit.fi), joten keskustelun kirjaukset pääsevät osaksi laajempaa yhteenvetoraporttia. Toiveena onkin, että jatkossa keskustelujen yhteenvedot voivat toimia myös päätöksenteon tukena.
3 asiaa, jotka olemme oppineet keskustelujen järjestämisestä museossa
1. Museon yksi supervoima on tuoda keskusteluihin mukaan aikakäsitys: mennyt – nykyisyys – tulevaisuus.
2. Museon näyttelyistä voi saada lisäinspiraatiota keskusteluihin – näyttelyistä voi löytyä yllättäviäkin yhtymäkohtia nykypäivän ilmiöihin.
3. Rauhallisessa keskustelun tilassa kännykät unohtuvat, ja kahden tunnin keskustelu tuntuu lyhyeltä.
Vastaa