Postimerkin historiaa

Osa 2: Ensimmäisistä leijonamerkeistä värikkäisiin merkkeihin

Postimerkkien kehitykseen ovat vaikuttaneet painotekniikan kehitys ja siitä riippuvainen kuvitustyyli. Tässä minisarjan kakkososassa käyn läpi painotekniikan vaikutusta postimerkin kehitykseen ja kerron aikansa merkittävämmästä suunnittelijasta Signe Hammarsten Janssonista. Alussa kuitenkin kuvaan leijonamerkkien merkitystä maamme itsenäistymisen alkuvaiheessa.

Suomen Posti on julkaissut vuodesta 1917 lähtien yli 2500 erilaista merkkiä. Jo ennen itsenäistymistä Suomessa otettiin käyttöön kopeekka-arvoiset merkit. Näistä postimerkin ensihetkistä venäläistämistoimiin kerroin tämän Postimerkkien historiaa -minisarjan ensimmäisessä osassa Postimerkin ensihetket.

Minisarjan viimeisessä julkaisussa esittelen postimerkkien aiheita koko sen historian aikana sekä suomalaisen kulttuurin esittämistä postimerkeissä.

Itsenäisen Suomen ensimmäiset postimerkit

Suomi sai toteuttaa omia postimerkkejä, kun Venäjän väliaikaishallitus kumosi postimanifestin maaliskuun vallankumouksen jälkeen 1917. Suomen senaatti teki päätöksen postimerkkien käyttöönotosta saman vuoden heinäkuussa. Senaatti antoi tehtävän Suomen ensimmäisistä postimerkeistä komitean jäsenen, arkkitehti Eliel Saarisen tehtäväksi. Hänen luonnoksensa pohjalta valmisteltiin uusi postimerkkimalli.

Saaris-mallin 20 pennin merkki ilmestyi 22. huhtikuuta 1918. Tämä oli ensimmäisiä Itsenäisen Suomen postimerkkejä. Kuva: Postimuseo.

Saaris-mallin leijonavaakuna

Saaris-mallin ensimmäinen postimerkki oli 5 pennin maksuarvon merkki, joka ilmestyi 1. lokakuuta 1917. Kuva: Postimuseo.

Postimerkit haluttiin taloudellisista syistä säilyttää vuosien 1900–1917 venäläismerkkien kokoisina, jolloin Saarisen luonnosta jouduttiin kaventamaan. Taiteilija oli ratkaisuun tyytymätön. Itsenäisen Suomen ensimmäinen yleismerkkisarja sai nimekseen Saaris-malli. Postimerkit ilmestyivät lokakuussa 1917 ja tulivat käyttöön ulkomaan postiliikenteessä maaliskuussa 1918. Suomi sai näin omat postimerkkinsä jo ennen itsenäistymistään.

Saaris-mallissa oli sortokaudella syrjässä ollut leijonavaakuna valkoisessa soikeassa kentässä yhdeksän ruusukkeen kanssa. Leijonavaakunalla on pitkät perinteet Suomen historiassa: Esimerkiksi Suomen leijonavaakunaa käytettiin Ruotsin valtakunnan itäosien tunnuksena vuoteen 1809. Leijona oli myös Suomen suuriruhtinaskunnan vaakunan symboli ja leijonavaakuna oli mukana jo Suomen ensimmäisissä postimerkeissä, soikiomerkeissä, vuonna 1856.

Näin leijonavaakuna komeili itseoikeutetusti ensimmäisissä itsenäisen Suomen postimerkeissä, jotka olivat käytössä vuoden 1930 loppuun. Venäläismerkkejä tosin käytettiin ulkomaanlähetyksissä helmikuuhun 1918, jolloin Suomi pääsi Maailman Postiliiton jäseneksi.

Vaasan malli

Suomessa alkaneet levottomuudet, jotka päätyivät sisällissodaksi vuonna 1918, aiheuttivat postimerkkitoimituksissa vaikeuksia. Vaasassa sotatoimia paossa ollut senaatti ratkaisi postimerkkipulan painamalla uusia postimerkkejä. Vaasan malliksi nimitetyt postimerkit suunnitteli visantilainen arkkitehti Matti Björklund. Vaasan postimerkit olivat käytössä 5. maaliskuuta 1918–1. toukokuuta 1923.

Arkkitehti Matti Björklundin suunnittelemat postimerkit ilmestyivät 1918 sisällissodan aiheuttamien toimitusvaikeuksien vuoksi. Vaasan mallin markan arvoinen postimerkki tuli käyttöön 27. maaliskuuta 1918. Kuva: Postimuseo.

Paperiarkista esiliimoitetulle rullapaperille

Postimerkit painettiin aluksi senaatin ja leimapaperikonttorin kirjapainoissa ja 1920-luvulta 1990-luvulle Suomen Pankin setelipainossa. Se muuttui myöhemmin Setec Oy:ksi, jonka lopetettua postimerkkituotannon suomalaiset merkit on valmistettu eri puolilla Eurooppaa postimerkkien painamiseen erikoistuneissa painotaloissa.

Ensimmäiset suomalaiset postimerkit 1850-luvulla valmistettiin leimaamalla merkin kuva yksitellen paperiarkin reunoille. Leimatut rivit irrotettiin arkista leikkaamalla. Kirjapainotekniikkaan siirryttiin vuonna 1860, kun senaatille perustettiin oma kirjapaino. Tätä kohopainotekniikkaa käytettiin noin 90 vuotta. Sen rinnalla alettiin toteuttaa erikoismerkkejä syväpainona kuparipainokoneilla, joita setelipainoon hankittiin 1930-luvulla.

Aarne Karjalainen suunnitteli kaksi kuvamerkkiä yleismerkeiksi. Malli 1930 Saimaa ilmestyi 24. tammikuuta 1930. Toinen oli Olavinlinna. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Puunhakkaaja kuului myös samaan sarjaan. Nämä olivat ensimmäiset suomalaiset yleismerkkien kuvamerkit. Kuva: Postimuseo.

Toistaiseksi pitkäikäisin yleismerkkisarjan postimerkki, mallin 1930 leijonamerkki, ilmestyi vuoden 1930 alussa. Samana vuonna julkaistiin Akseli Gallen-Kallelan ja Aarne Karjalaisen piirtämät ensimmäiset suomalaiset yleismerkkien kuvamerkit. Merkkien kuva-aiheita olivat Karjalaisen piirtämät Olavinlinna ja Saimaan järvimaisema sekä Gallen-Kallelan tekemä Puunhakkaaja.

Molemmat saivat merkin suunnittelutehtävän suoraan kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä, joten taiteilijat saivat oikeuden seurata alkuperäiskaiverteen valmistusta. Ensimmäinen vedos ei kelvannut Gallen-Kallelalle, mutta painotekniikan takia taiteilijan oli annettava periksi näkemyksilleen. Gallen-Kallela olisi halunnut Puunhakkaajan kaksivärisenä, mutta teknisesti tarpeeksi hyvänlaatuista ei onnistuttu toteuttamaan. Näin merkistä tuli yksivärinen.

Postimerkkien painamisessa käytettiin kohopainotekniikkaa 1950-luvulle asti. Kohopainon kuvat tehtiin kaivertamalla tai syövyttämällä. Kuparipainokoneilla valmistettiin erikoismerkkejä 1930-luvulta alkaen syväpainatuksena, jossa painopinnan painava osa oli painamatonta alempana. Painoväri siirtyi painopinnan syvennyksistä painettavaan materiaaliin.

Setelipainon työpaine oli kasvanut vuonna 1942 niin sureksi, että postimerkkirotaation hankkiminen tuli ajankohtaiseksi. Uuteen kauteen siirryttiin kuitenkin vasta vuonna 1954, kun teräspainorotaatio otettiin käyttöön. Teräspainorotaatiossa painaminen tehtiin esiliimoitetulle rullapaperille, jolloin syntyi valmiiksi hammastettuja postimerkkiarkkeja. Ensimmäiset teräspainorotaatiossa painetut postimerkit olivat saman vuoden Punaisen Ristin lisämaksulliset merkit.

Signe Hammarsten Jansson

Signe Hammarstein Jansson suunnitteli postimerkkitaiteilijana yhteensä 173 postimerkkiä. Hän on luonut merkeillään kuvaa Suomen historiasta ja luonnosta.  Marjoja-sarjan Suomen Punaisen Ristin lisämaksullinen postimerkki Suomuurain ilmestyi 20. marraskuuta 1958. Kuva: Postimuseo.

Ajan merkittävin suunnittelija oli Signe Hammarsten Jansson (1882–1970). Hänet kiinnitettiin Setelipainoon 1924 ensimmäiseksi vakinaiseksi taiteilijaksi. Hammarsten Jansson oli ensimmäinen naistaiteilija alallaan Suomessa. Hänen rauhallinen graafinen tyylinsä ja niukka värien käyttö sopi hyvin aikansa painotekniikkaan. Hänen käsialaansa on suurin osa postimerkeistämme 1930-luvulta 1950-luvun puoliväliin. Seuraavan kerran nainen piirsi Suomessa postimerkin vuonna 1970.

Hammarsten Jansson on vaikuttanut suomalaisten kuvaan maamme historiasta ja luonnosta. Hänen postimerkkitaiteilijuutensa käsittää 173 erilaista merkkiä. Hän piirsi 72 eri kuva-aihetta Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisiin merkkeihin, 41 aihetta Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen merkkeihin sekä 52 juhlamerkkiä henkilöistä, asioista ja kaupungeista.

Hän suunnitteli myös mallien 1930 ja 1954 leijonamerkit sekä muutamia malleja kuvamerkeistä. Hän suunnitteli tai piirsi 191 kuparipainomerkistä 131. Hän piirsi viimeisen merkkinsä hieman ennen 80-vuotispäiväänsä vuonna 1962.

Värikkäät postimerkit offset-tekniikalla

Ida Aalbergin 100-vuotismuistomerkki oli ensimmäinen kokeilu monivärisestä postimerkistä. Kuva: Postimuseo.

Kun vuonna 1957 haluttiin kokeilla postimerkkien painamista monivärisenä kaiverruspainomenetelmällä, kokeilu toteutettiin Ida Aalbergin 100-vuotismuistomerkkiin. Näin siitä tuli ensimmäinen monivärinen postimerkki. Samana vuonna painettiin myös Punaisen Ristin sarja kahta väriä käyttäen niin, että punaiset ristitkin painettiin kaiverruspainossa.

Seuraava testi monivärisillä merkeillä tehtiin vuonna 1960, jolloin painettiin Geodeettis-Geofysikaalisen Unionin kongressimerkit sekä Eurooppa-merkit kolmella värillä. Myös nämä merkit onnistuivat hyvin ja saivat yleisöltä myönteisen vastaanoton.

Setelipaino alkoi satsata 1960-luvulla uudemman tekniikan painokoneisiin, joilla tuloksena oli moniväriset postimerkit. Esimerkiksi offset-tekniikkaa kokeiltiin ensimmäisen kerran 1960-luvun alkupuolella. Offset-painokoneet ovat rotaatioita, jotka painavat joko paperirullalle tai -arkille. Postimerkkien painantaan käytetään yleensä arkkirotaatiokoneita. Postimerkit muuttuivat näin värikkäiksi, kun uudella tekniikalla voitiin painaa useita värejä yhtä aikaa. Kullekin painovärille on oma painoyksikkönsä. Offset-menetelmässä on neljä väriä ja yksi lisäväri arkkipainokoneessa.

Rata-vihkokone puolestaan hankittiin vuonna 1966. Siinä postimerkit painetaan yhtäjaksoisesti ratana niin, että pystyriveissä ei ole valkoisia tyhjöksiä, ja leikkaus koneessa tapahtuu hammasterivin kohdalla.
Setelipaino sai 1960-luvun puolivälissä uuden postimerkkien rullarotaatiokoneen, joka painoi kolme väriä kaiverruspainoa ja kolme epäsuoraa kaiverruspainomenetelmää käyttäen. Tuolloin siirryttiin yhdistelmäpainokoneisiin, jotka suorittivat offset- ja syväpainatusta.

YK 20 vuotta oli ensimmäinen neliväripostimerkki. Se ilmestyi 2. huhtikuuta 1965. Kuva: Postimuseo.

Kansakouluasetuksen 100-vuotismerkki vuodelta 1966 oli ensimmäinen kaksivärinen merkki, joka on painettu kaiverrus- sekä offsetpainokoneella. Tämän jälkeen alkoi varsinainen moniväripainannan kausi, jolloin painettiin useita merkkejä yhdistelemällä kaiverrus- ja offsetpainantaa. Uskonpuhdistuksen 450-vuotismerkki vuodelta 1967 painettiin kuitenkin kaiverrus- ja rasterisyväpainokoneilla.

Ensimmäinen nelivärimerkki oli huhtikuussa 1965 ilmestynyt YK 20 vuotta. Tämän jälkeen nelivärirasteripainosta valmistui useampia merkkejä, kuten Armas Järnfeltin syntymän 100-vuotismuistomerkki. Ruotsin suomalaisraivaajien muistoksi julkaistiin vuonna 1967 saman aiheiset postimerkit Ruotsissa sekä Suomessa. Merkit painettiin Setelipainossa ja ne olivat ensimmäiset siellä painetut rasterisyväpainomerkit. Näidenkin jälkeen on painettu lisää rasterisyväpainomerkkejä, mutta offsetmerkit ovat olleet runsaimmin edustettuina.

Kolmivärirasterisyväpainossa ja offsetissa painetut merkit eroavat toisistaan värien suhteen. Offset-menetelmän paperi on korkealaatuista, valmiiksi liimoitettua postimerkkipaperia. Nykyään useimmat postimerkit painetaan offset-tekniikalla tarrataustaiselle paperille tai sen ja kaiverruspainon yhdistelmällä.

Postimerkkien koko, muoto ja erikoisuudet

Painotekniikan kehitys on vaikuttanut myös postimerkkien kokoon ja muotoon. Sekä pieni- että isokokoiset merkit saivat vuonna 1963 omat kehilösylinterinsä. Ensimmäisenä valmistui 30 markan arvoinen Lammin kirkko.

Jääkide-postimerkin holograafisen folion heijastumat edustavat painotekniikan kehityksen uusimpia muotoja. Jääkide ilmestyi 22. tammikuuta 2016. Kuva: Postimuseo.

Painotekniikan kehityksen uusimpia muotoja ovat tarrat, rullamerkit, hologrammit ja raaputusmerkit. Esimerkiksi Posti- ja telelaitoksen liikelaitosuudistuksen kunniaksi toteutettiin hologrammimerkki vuonna 1990. Ystävänpäivämerkeissä vuonna 1998 taas oli kuvia raaputettavan pinnan alla ja vuoden 2004 muumipostimerkeissä samettimainen pinta. Tammikuussa 2016 ilmestyneen Jääkide-merkin holograafinen folio puolestaan heijasteli spektrin kaikkia värejä.

Tutustu lisää

• Signe Hammarsten Janssonin postimerkkisuunnitelmia verkkonäyttelyssä sivuillamme
• Postimerkkiselain