Postimerkin historiaa
Osa 3: Suomalaisuus postimerkeissä
Tässä Postimerkkien historiaa -minisarjassa olen matkannut 1850-luvun ensimmäisistä postimerkeistä painotekniikan kehittymiseen. Tällä kertaa käsittelen suomalaisen kulttuurin ja Suomen historian esittämistä postimerkeissä. Aihepiirejä löytyisi laidasta laitaan. Käyn läpi erityisesti, missä suomalaisen kulttuurin esitystapojen muutokset näkyvät selkeimmin.
Postimerkkien aiheet ovat kuvanneet Suomea omassa ajassaan. Nykyään postimerkit luovat Suomesta rohkeaa kansallista identiteettiä. Merkkien kestoaiheina ovat pysyneet erilaiset luontoaiheet. Kulttuurin ja historian kerronta on muuttunut vuosikymmenten aikana. Nykyään arvostetaan eri asioita kuin itsenäisyyden ensimmäisillä vuosikymmenillä, eikä enää edes muisteta sellaisia postimerkeissä komeilleita henkilöitä kuin Evert Horn, Mathias Calonius ja Robert Isidor Örn.
Aihepiirit laajenivat yleisön toiveesta
Filatelistit ja suuri yleisö toivoivat 1920-luvulla isompikokoisia postimerkkejä, joissa aiheina olisi maisemia ja muita kuva-aiheita. Saarisen mallin postimerkkisarja ei tyydyttänyt kansaa, koska sen pieni koko muistutti venäläisten merkkien kokoa. Tämän seurauksena taiteilija Signe Hammarsten Jansson suunnitteli mallin 1930, joka on yksi pitkäikäisemmistä. Sen syrjäytti vuonna 1954 julkaistu postimerkkimalli.
Vuoden 1930 merkkimallin sarjaan kuuluivat myös ensimmäiset yleismerkkien kuvamerkit. Näiden aiheita olivat Aarne Karjalaisen piirtämät Olavinlinna ja Saimaan järvimaisema sekä Akseli Gallen-Kallelan tekemä Puunhakkaaja.
Juhla- ja muistipostimerkeistä erikoispostimerkkejä
Samoihin aikoihin Posti alkoi julkaista juhla- tai muistopostimerkkejä, joita nykyisin kutsutaan erikoispostimerkeiksi. Ne juhlivat tapahtumaa, henkilöä tai asiaa. Erikoispostimerkeissä painosmäärä on rajattu verrattuna yleismerkkeihin.
Erikoispostimerkkien aiheet ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä tai muuten yleisesti kiinnostavia tai ajankohtaisia. Suomen ensimmäinen muistopostimerkki ilmestyi 6. joulukuuta 1927 Suomen itsenäisyyden 10-vuotisjuhlan kunniaksi. Erikoismerkissä oli samanlainen leijona kuin Saaris-mallin leijonavaakunassa. Juhlamerkit suunnitteli Axel Ekros.
Seuraavan kerran kuva-aiheita käytettiin, kun Turun kaupunki täytti 700 vuotta 1929. Posti julkaisi Turku-sarjan kolme erikoismerkkiä: Turun tuomiokirkko, Bore I -laiva Aurajoen suulla ja Turun linna. Nämä ovat ensimmäiset muun aiheiset postimerkit kuin vaakuna ja ovat Hammarsten Janssonin käsialaa.
Suomen Punaisen Ristin erikoismerkeissä näkyy suomalainen historia, monumentaalirakennukset sekä luonto
Kaikesta huolimatta erikoismerkkejä julkaistiin 1930-luvulla suhteellisen vähän. Suurin osa niistä oli Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisia postimerkkejä. Niissä nostettiin näkyviin erityisesti kansakuntamme historia ja kulttuurin pitkäikäisyys, aika ennen itsenäistymistä.
Aluksi aiheina oli monumentaalirakennuksia ja maan historiaan vaikuttaneita tieteen, taiteen ja kirkon merkkihenkilöitä, kuten piispoja, 1600-luvun sotasankareita ja suomalaisia suurmiehiä. Seuraavilla vuosikymmenillä aiheiden kirjo laajeni: niissä kuvattiin SPR:n toimintaa, sodanjälkeistä jälleenrakennusta, maakuntavaakunoita sekä suomalaista luontoa.
Suomalainen sauna on kuvattu ensimmäisen kerran vuonna 1949 juuri Suomen Punaisen Ristin lisämaksullisissa merkeissä. Kulttuurista nostettiin runoilijoita ja säveltäjiä, Vänrikki Stoolin tarinat ja Seitsemän veljestä. Viimeiset lisämaksulliset Punaisen Ristin postimerkit julkaistiin maaliskuussa 2000. Ne kuvasivat sonnia sekä lehmää ja vasikkaa Kotieläimiä-sarjassa.
Kansallisista symboleista luontoon
Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä leijona oli eri versioina yleispostimerkkien ainoa aihe. Viimeinen markka-arvoinen vaakunamallinen postimerkki julkaistiin vuonna 1975. Se oli taiteilija Pirkko Vahteron käsialaa. Kun valuutta vaihtui euroksi vuonna 2002, vaakunaleijona palasi postimerkkeihin muokattuna. Euroaikaan leijonan oli modernisoinut Mika Launis. Postimerkin juhla -erikoismerkki juhlisti vuonna 2006 suomalaisen postin 150-vuotista historiaa koristeellisilla sinipunaisilla leijonavaakuna- ja soikiomerkkikuvilla. Soikiomerkissähän oli myös aikanaan leijonan kuva.
Presidentit on huomioitu postimerkeissä juhlavuosina ja muistomerkein
Kaikki Suomen presidentit ovat saaneet omat postimerkkinsä. Postimerkeillä on myös juhlistettu presidenttien täyttämiä tasavuosia sekä kunnioitettu surumerkein heidän poismenoaan. Presidenttien postimerkit ovat edustaneet pääsääntöisesti klassista hallitsijoiden muotokuvaperinnettä.
Presidentti-postimerkkejä ei alkuun julkaistu virassaolojärjestyksessä. Ensimmäisen kerran presidentistä ilmestyi postimerkki vuonna 1931, kun tasavallan kolmannen presidentin P. E. Svinhufvudin 70-vuotisjuhlavuoden merkki julkaistiin. Sen suunnitteli taiteilija Eric O. W. Ehrström. Svinhufvudin jälkeen ilmestyneet merkit olivat: Ryti vuonna 1941, Ståhlberg 1945 ja Paasikivi 1947. Mannerheim sai oman juhlamerkkinsä, kun hän täytti 70 vuotta kesäkuussa 1937. Viimeisimmät presidenttimerkit ovat vuonna 2013 Sauli Niinistöstä ja viime syksynä julkaistu Martti Ahtisaaren muistomerkki. Erona muihin, Niinistön presidenttimerkin pohjana on valokuva sivuprofiilista.
Kansalliset maisemat ja luonto postimerkeissä
Yksi suomalaisuutta postimerkeissä esittelevä aihe on luonnollisesti Suomen kansalliset maisemat: kansallispuistot, metsät ja järvet sekä kaupunkimaisemat. Moni kaupunki on päässyt postimerkkiin tasavuosiensa kunniaksi. Postimerkkien maisemat ovat peräisin maalauksista, piirroksista ja valokuvista. Alueita on kuvattu erityispiirteidensä kautta. Vaikka yhteiskunta onkin vuosikymmenten saatossa muuttunut, niin vielä vuonna 2018 lappia on kuvattu poron, tunturimaiseman ja revontulten kautta.
Merkeistä löytyy myös Suomen luonnon koko kirjo: villi- ja kotieläimet sekä luonnon- ja puutarhakasvit. Kukkia on nähty postimerkeissä vuodesta 1949 lähtien joka vuosi. Luonnon antimista on kuvattu muun muassa tyrnit, punaherukat, mansikat ja korvasienet.
Karhu tuli postimerkkiin ensimmäisen kerran vuonna 1953 Hammarsten Janssonin luomana, lentävistä hyönteisistä kimalaiset ja perhoset ovat päätyneet vuotta myöhemmin. Järvien elävistä ensimmäisiä olivat puolestaan ahven ja hauki vuonna 1955. Rapu pääsi postimerkkiin vasta vuonna 1991. Ravut on kuvattu vain saaliina, muut vesistöjen eliöstöt yhteisenä ryhmänä. Nekin vasta vuonna 2002 ilmestyneessä Suomenlahti-postimerkkisarjassa.
Postimerkkien linnustosta mainittakoon metso, helmipöllö, punatulkku ja joutsen. Tuotantoeläimet on kuvattu joko perinteisessä työssään, kuten Suomenhevonen-sarjan työhevonen, ravihevonen ja sotahevonen vuodelta 1994, tai romanttisesti, kuten Kotieläimiä-sarjan siipikarjat ja possut vuosilta 1996 ja 1998. Nykyaikaisen tehotuotannon ajan eläimiä ei postimerkeissä ole nähtävillä. Varsinaisia eläinaiheita ei tosin ole postimerkeissä julkaistu vuoden 2019 jälkeen.
Nainen postimerkeissä
Suurmiehien jälkeen myös naisia alettiin nostaa esiin. Ensimmäinen postimerkki, jossa esiintyi nainen, oli vuonna 1941 julkaistu Suomen Punaisen Ristin Jälleenrakennustyö-aiheen Äiti ja lapsi raunioilla -merkki.
Minna Canth on ensimmäinen omien saavutustensa ansiosta postimerkissä esiintynyt nainen. Minna Canthin syntymästä 100 vuotta -erikoismerkki ilmestyi vuonna 1944.
Canthin jälkeen seuraava uraa luonut nainen postimerkissä oli näyttelijä ja vapaaherratar Ida Aalberg, jonka syntymän 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistiin postimerkki vuonna 1957. Tämä oli samalla ensimmäinen monivärinen postimerkki. Aikaa kului kahden ensimmäisen naisen välillä pääsystä postimerkkiin peräti 13 vuotta.
Maria Jotuni esiintyi 100 vuotta syntymästään olevassa postimerkissä kolmantena vasta vuonna 1980. Postimerkkisarjaan naiset pääsivät ensimmäisen kerran vuonna 1992. Suomalaisia naisvaikuttajia -sarjassa oli kuvattuina Aurora Karamzin, Sofie Mannerheim, Laimi Leidenius, Miina Sillanpää, Edith Södergran ja Kreeta Haapasalo.
Ensimmäiset postimerkkiin päässeet naisurheilijat olivat Marja-Liisa Kirvesniemi ja Marjo Matikainen Finlandia 95-sarjan postimerkeissä. Heidän yhteispostimerkkinsä ilmestyi tammikuussa 1994. Ensimmäinen yksinään postimerkissä ollut naisurheilija oli sitten saman vuoden toukokuussa samaisessa sarjassa Tiina Lillak. Vammaisurheilusta ensimmäinen nainen oli Saana-Maria Sinisalo vuoden 2012 Vammaisurheilu-postimerkkisarjassa. Sen jälkeen ei ole paraurheilusta nostettu postimerkkiin ketään.
Viimeisin uransa ansiosta postimerkkiin päässyt nainen on Tove Jansson, josta julkaistiin vuonna 2014 Tove Jansson 100 vuotta -postimerkkisarja. Sen suunnittelijana oli Klaus Welp. Vuotta aikaisemmin Suomen näyttelijäliitto 100 vuotta -sarjassa Krista Kosonen, Outi Mäenpää ja Ritva Valkama pääsivät postimerkkiin. Muita tämän päivän naisia postimerkeissä ovat olleet Maarit Hurmerinta erikoismerkissä Rock’N’Pop – Maarit vuodelta 2010 sekä Laura Voutilainen ja Anna Eriksson Ysäritähdet-postimerkkisarjassa vuonna 2012.
Merkkinaisia-sarjassa vuonna 2010 kuvattiin postimerkkiin Ritva-Liisa Pohjalaisen, Elina Haavio-Mannilan, Aira Samulinin, Maria-Liisa Nevalan, Laila Hirvisaaren ja Leena Palotien uraa. Esimerkiksi Samulinin merkissä oli naisen jalat tanssikengissä, Hirvisaaren sulkakynä ja Palotien geenin pätkä.
Aiheiden monipuolistuminen kulttuurihenkilöistä satuhahmoihin, muotoilusta musiikkiin
Postin organisaation kehitys on entisestään laajentanut ja monimuotoistanut postimerkkien aihealueita. Posti oli valtion liiketoimintaa harjoittava virasto, jonka tuli pitää virallisuus merkkien aiheissa. Se kuitenkin muutettiin liikelaitokseksi 1980-luvulla. Vuoden 1990 alussa entinen hallinto-organisaatio koki taas muutoksen tuote- ja myyntiorganisaatioksi. Postimerkeissä on kuvattu ysäriltä tähän päivään esimerkiksi suomalaista muotoilua, designia ja kuvataidetta sekä musiikin ja urheilun eri lajeja.
Ensimmäisenä henkilönä muotokuvansa suomalaiseen postimerkkiin sai Elias Lönnrot. Hänen kuvansa oli yksi vuoden 1931 alussa julkaistu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 100-vuotismuistopostimerkeistä. Henkilömuotokuvat ovat modernisoituneet ja uraa voidaan kuvata myös symbolein, kuten Sibelius – Tuonelan Joutsen -merkissä kuvattu joutsenet ja nuotisto vuonna 2004.
Kirjat ja kirjailijat ovat olleet postimerkeissä suosittuja aiheita kautta aikojen. Etenkin 1930–1970-luvuilla postimerkeillä on muistettu useiden kirjailijoiden tasavuotisjuhlia. Esimerkiksi J. L. Runeberg ja Eino Leino pääsivät tuolloin merkkeihin. Klassikkokirjoja on nostettu postimerkkeihin vuodesta 1935. Ensimmäisenä klassikkoteoksena oli luonnollisesti Kalevala, jonka taiteilija Jorma Gallen-Kallela kuvasi Kalevala 100 vuotta -merkkisarjaan.
Sarjakuvat ja kuvataiteen kultakauden teokset postimerkeissä
Nykyaikana postimerkeissä ovat ihastuttaneet suositut lastenkirjat ja sarjakuvat. Esimerkiksi maaliskuussa 2001 ilmestyi Aku Ankan 50-vuotista historiaa kunnioittava merkki ja vuoden 2003 ystävänpäiväksi kuusi Viivi ja Wagner -postimerkkiä. Lastenkirjoissa suosituksi tulleet Mauri Kunnaksen Koiramäen hahmot ovat tuttu näky postimerkeissä. Esimerkiksi lokakuussa 1994 julkaistiin Koiramäen lapset postissa -pienoisarkki.
Kaikkein eniten on kuvattu Suomen kuvataiteen kultakauden teoksia vuosilta 1880–1910. Monien eri vuosikymmenten postimerkeistä löytyykin kansallisromanttisia maisemakuvia sekä muita ikonisia kuvia. Esimerkkeinä mainittakoon A. Gallen-Kallelan syntymästä 100 vuotta -postimerkit vuodelta 1965 ja Eero Järnefelt, Syysmaisema Pielisjärveltä -postimerkkipari vuodelta 1993.
Nykyaikana kulttuurin aihepiiri on monipuolistunut muotoiluun ja designiin. Ensimmäisenä muotoilusta postimerkkiin pääsi Timo Sarpanevan 1960 suunnittelema valurautapata vuonna 1998. Tom of Finland -postimerkit puolestaan herättivät vuonna 2014 jopa ison kansainvälisen kohun. Arabia 150 vuotta: retro sekä Arabia 150 vuotta: uudet astiat -postimerkit ilmestyivät viime vuonna.
Musiikkimerkeissä on huomioitu lajit klassisesta rockiin
Musiikin puolelta postimerkeissä ovat olleet esillä kansallisromantiikan suuret nimet sekä iskelmätaivaan ja rockpuolen taitajat. Klassisesta musiikista postimerkkeihin ovat päässeet useat säveltäjät ja kapellimestarit varhais- ja myöhäisromantiikan aikakaudelta. Esimerkiksi Jean Sibeliuksesta on muun muassa joulukuussa 1945 julkaistu 80-vuotispäivän kunniaksi merkki. Sen on suunnitellut Aarne Karjalainen. Sibeliuksesta myöhemmissä tehdyissä postimerkkikuvauksissa on käytetty modernia kuvaamisen tapaa, kuten Jean Sibelius 150 vuotta – Nuori Sibelius -merkissä vuodelta syyskuussa 2015. Kyseisen merkin on suunnitellut Pekka Loiri.
Rock´N´Pop -postimerkeissä on vuonna 2010 kuvattuna Suomi-rockin menestyjiä: Dingo, Eppu Normaali ja Maarit. Million Miles Away -postimerkkivihossa taas on nostettu merkkeihin maailmalla menestyneitä rockyhtyeitä: The Rasmus, HIM, Apocalyptica ja Hanoi Rocks. Molemmat ovat Klaus Welpin toteuttamia.
Postimerkkien aihepiirit ovat laajentuneet, kun Postin organisaatiouudistukset ovat toteutuneet ja yhteiskunta on vapautunut. Kulttuuri on alati muuttuva ilmiö, joten myös sen muutokset näkyvät postimerkeissä. Nykyään eduskunnan puhemiehet tai hallitusten pääministerit eivät enää kiehdo kuva-aiheina, mutta sarjakuvahahmot ja viihdetaiteilijat kylläkin, unohtamatta söpöjä eläinpiirroksia. Avatessaan kuva-aiheille tilaa Postin virkamiehet eivät varmaankaan olisi uskoneet Lordin naamioineen päätyvän postimerkkiin vuonna 2007 tai vuotta myöhemmin robotin.
Nykyisin jokaiseen tunnelmaan löytyy postimerkki: on vuonna 2015 ilmestyneet Valkolakki- ja Kultajoutsen -merkit, vuonna 2018 julkaistu Suomalaisia makuja -sarja ja vuoden 2019 Kalla. Juhlapäivä-merkki vuodelta 2021 sopii samppanjalaseineen nimenomaisesti juhlaan. Muutoksia ei huomaa arjessa, mutta selatessa vuosien taakse postimerkkejä eroavaisuudet kuvituksessa ja aiheissa kyllä havaitsee.
Vastaa