Säpinää vuoteen 2017

’80 ja jotain ilmassa,
jotain sähköistä,
jotain raikasta

Neljä-viisi vuotta aikaisemmin oli jotakin jo ollut New Yorkin ja Lontoon ilmassa: New Yorkissa 70-luvun puolivälissä syntynyt punk jalostui punk-kulttuuriksi Lontoossa mm. Sex Pistolsien myötä vuonna 1976. Seuraavana vuonna punk, ja melkein myös Sex Pistols, saavutti Suomen – ellei olisi saanut porttikieltoa.

Punk tuli Suomeen brittiläisten ja amerikkalaisten sinkkujen ja pitkäsoittolevyjen raidoilla: The Clashin, Ramonesin ja Sex Pistolsin levyjä tilattiin postimyynnistä ja kuunneltiin pitkin Suomea. Vähitellen levisi tieto Sniffin’ Gluen ja Ripped & Tornin kaltaisista pienlehdistä, joita punk-nuoret väsäsivät omin käsin ja monistivat luettaviksi. Suomessa pienlehtien esiinmarssia tekivät mm. Hilse, Lintu ja Aivopesu. Suomalaisen punkmusiikin pioneereja olivat mm. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali. Itse tekeminen oli se juttu! Kuka tahansa saattoi koota bändin, tehdä singlen tai kasetin, perustaa pienlehden tai piirtää sarjakuvan ja julkaista itse. Lahjakkuudesta oli hyötyä, mutta pelkkä rohkeus, into tekemiseen ja monistuskone veivät jo pitkälle.

Voit tuntee sen,
jotain on tapahtumassa,
ne kyl tietää sen
ja niitä pelottaa

Pienlehdet ja punk olivat Suomessa erityisesti pienten kaupunkien ja maaseutupaikkakuntien ilmiö. Itse olen punkajan teini pieneltä paikkakunnalta, mutta aivan liian kiltti ja kunnollinen saadakseni aikaan näkyvää kapinointia. Silti 70-luvun lopun ja 80-luvun alun punk-biisit, erityisesti sanoitukset, kolahtivat. Aikuisten maailma, ydinsota, auktoriteetit ja oma tulevaisuus siinä sivussa pelottivat ja ahdistivat kiltimpääkin teiniä. Ratsian, Pelle Miljoonan, Eppujen ja Maukka Perusjätkän biisit soivat radiosta tai kaverin levyiltä äänitettyinä rahisevilta c-kasettinauhoilta ja toimivat ”voimabiiseinä pahaa maailmaa vastaan”.

Ne sanoo sä oot toivoton,
mut sullon jotain mitä niil ei oo:
TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS

Suomalainen punk ja pienlehdet levisivät saman mielisten kesken postin välityksellä kirjeiden ja pakettien mukana ympäri maailman – ja vastavuoroisesti toisin päin. Kirjeenvaihto paitsi levitti punk-kulttuuria, niin myös harjoitutti kielitaitoa ja avasi konkreettisesti näkymiä ulkomaille. Itsekin kävin koko nuoruuteni vilkaista kirjeenvaihtoa mm. Italiaan, Egyptiin, Chileen, Englantiin, Saksaan ja Hong Kongiin. Kirjeenvaihdon myötä kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan heräsi ja ymmärrys siitä, että maailma on suuri ja avara – ja että sinne on pakko päästä! Lukion jälkeen päädyinkin aluksi interreilaamaan, au pairiksi, opiskelemaan matkailua ja matkaoppaaksi.

Postimuseossa loppuvuodesta 2017 avautuva Pienlehtiä ja punkpostia -näyttely mahdollistaa tänä vuonna paluun omiin teinivuosiin. Ja pakko todeta, että onhan Ratsian Tämä hetki ja tulevaisuus -biisin (1980) lyriikat edelleen yhtä voimauttavat kuin 37 vuotta sitten:

Mä rakastan sua
seiskytluvun lapsi
Pidä kiinni nykyajasta
loppuun asti
Älä koskaan anna itsees
sammaleen kasvaa.
elä kaikki se,
mikä on tärkeintä

Kuva: Ratsian Juha Aunola ja Jyri Honkavaara Ylivieskan urheilutalolla 1979. Kuva: Pauli Kallio.