Suomalaisilla on vahva ja rakas suhde sanomalehteen
Postinjakaja toi lehden kotiin Miehikkälässä 1980-luvun alussa osana postipalvelukokeilua. Kuva: Postimuseon kuvakokoelmat.
Postimuseo keräsi kesän ajan suomalaisilta huhtikuussa 2021 avattavaa Aamukahvi ja tuore lehti – sanomalehdistä sivistystä ja uutisia kansalle -näyttelyä varten sanomalehteen liittyviä muistoja. Muistoja sai lähettää joko sähköisen lomakkeen avulla, sähköpostitse tai kirjeenä 16.8. asti. Monenlaisia tunteita, muistoja, tarinoita ja sattumuksia tihkuvia muistoja ja valokuvia saapui meille huikeat 499 kappaletta – kiitos niistä kaikista!
Muistoista välittyy vahvasti, kuinka tärkeä ja rakas paperinen sanomalehti suomalaisille yhä on. Päivä ei yksinkertaisesti starttaa ilman lehteä ja aamukahvia. Aamun tuttu rutiini jäsentää päivän ja rytmittää arjen ja juhlistaa viikonlopun. Lehden tuloa odotetaan innolla ja sen tulosta ilmoittamiseen löytyy hauskojakin vaihtoehtoja, kuten erään muistelijan postilaatikkoon liitetty ovikello. Lehden luku on monelle lähes meditatiivinen kokemus: tärkeää on paitsi uutiset ja jutut, niin myös paperin rapina ja painomusteen tuoksu.
Moneen paikkaan maaseudulle sanomalehti ei vielä 1960-luvulla tullut heti aamusta, vaan lehti noudettiin muun postin mukana kauempaa. Monet muistelevat, miten koululaisena postia noudettiin vaikkapa koulupäivän jälkeen kylän kaupalta ja toimitettiin kotimatkalla samalla suunnalla asuville kyläläisille. Muistoista välittyy vahvasti, kuinka tärkeästä luottamustehtävästä oli kyse – ja kuinka hienoa oli saada vaikkapa makea omena tai jopa karamelli palkaksi.
Serkukset postinhakureissulla vuonna 1970. Kuva: Yksityiskokoelma.
Onnettomuuksia, lukemaan opettelua, huumoria ja kierrätystä
Useat sukupolvet ovat jäsentäneet maailmaansa sanomalehden avulla. Onnettomuudet, kuten esimerkiksi Thaimaan tsunami, Estonian uppoaminen ja New Yorkin terrori-isku tai Marilynin ja prinsessa Dianan kuolemat muistetaan järkyttävinä tapahtumina, joita seurattiin tiiviisti. Lehdissä kerrotut rikokset, murhaajan vapaana olo ja esimerkiksi Tulilahden kaksoismurha ovat myös pelottaneet lukijoita. Kuolinilmoitusten ja kirkollisten uutisten luku kuuluu myös monen lukutottumuksiin.
Sanomalehdistä on leikelty kuvia, koottu reseptejä ja artikkeleita, joista on koostettu leikevihkoja tai talletettu kirjan väliin, joista niitä myöhemmin putoilee vuosikymmenten jälkeen lastenlasten yllätykseksi. Erityisen hienolta on tuntunut, kun on itse päässyt lehteen vaikkapa urheilusaavutuksen kautta, joskus jopa valokuvan kera.
Sanomalehden avulla moni on opetellut lukemaan ja voi sitä riemua ja ylpeyttä, kun kirjaimista on alkanut muodostua sanoja! Lapsille myös sanomalehtien kuvat ovat olleet tärkeitä: juuri lukemaan oppinut muistelee Savon Sanomissa ollutta hauskaa Erkki Tantun piirrosta, jossa muori hiihtää pitkässä hameessa lunta tupruttavassa kelissä. Piirroksen alla oli teksti: “Kahellaesta ilmoo, toinen helemoja heiluttaa ja toinen työntää lunta helemoen alle”.
Sanomalehti ei ole ollut suomalaisille kertakäyttötuote. Muistoista kävi ilmi, kuinka monipuolisesti päivän lehteä on käytetty lukemisen jälkeen. Sanomalehteen pakattiin eväät, sillä kiillotettiin ikkunat ja uuninluukut, sitä käytettiin kalan kääreenä, eristeenä seinän välissä tai vaikkapa vessapaperin korvikkeena!
Elokuvamainosten leikekirja 1970-luvulta. Kuva: Kai Keijola.
Lehti ei tule, vaan se tuodaan
Kuva: Postimuseon kuvakokoelmat.
Suomessa on maailmanlaajuisestikin vahva ja ainutlaatuinen tapa, että tilattu sanomalehti tulee kotiin asti, maailmalla sanomalehdet tavallisesti ostetaan irtonumeroina kioskista.
Sanomalehden jakelusta moni suomalainen saanut omakohtaista kokemusta itsekin ja muistelijoiden keskuudessa työn arvostus aamuyön tunteina kelissä kuin kelissä tehtävää työtä kohtaan on noussut. Raskaudesta huolimatta yölliset kulkijat, vihaiset koirat ja nouseva aurinko ovat usein jääneet mieleen.
Lehdenjakelusta on muutamalle muistelijalle auennut ura postissa muualle, lehtipainoon muihin tehtäviin ja jopa toimittajaksi asti. Eräs muistelija kutsui lehdenjakajansa aamukahville ja siitä alkoi elämänmittainen rakkaustarina.
Kotipaikan kuulumisia ja lehden lukutapoja
Kotipaikkakunnan sanomalehti on monelle edelleen tärkeä side, vaikka muualla olisi asuttu jo vuosikymmeniä. Eräs muistelija kertoo, kuinka äiti tilasi hänelle jokaiselle opiskelupaikkakunnalle lehden ja äidin käskystä nuoreen perheeseen piti myöhemmin tilata lehti, vaikka rahaa siihen ei olisi ollutkaan. Sanomalehtitilaus omaan kotiin on monelle ollut myös merkki aikuisuudesta.
Lehteä luetaan yhä yksin ja yhdessä. Monet muistelevat, miten lehden osia jaettiin perheenjäsenien kesken: isälle uutiset ja lapsille takasivun sarjakuvat, mistä on jäänyt monille tapa lukea lehti takaperin. Eräs muistelee, kuinka lehden luku pikkutyttönä isän kanssa oli ainut yhteinen harrastus. Lehden uutisista sitten keskusteltiin ja niitä kommentoitiin lehden luvun välissä. Tiedonvälityksen digitalisoituminen myötä monet lukevat lehtensä nykyään verkosta. Siitäkin muisteluissa on monta hyvää kokemusta.
Aamiainen ja tuore lehti – mikä mainio yhdistelmä! Kuva: Sari Svensk.
Onnea voittajalle!
Kaikkien sanomalehtimuistonsa lähettäneiden kesken arvoimme hotelliyöpymisen kahdelle Tampereella. Voittajaan otamme yhteyttä henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille muistonsa jakaneille!
Avaamme Aamukahvi ja tuore lehti -näyttelyn Postimuseossa museokeskus Vapriikissa 23.4.2021. Se on esillä 30.1.2022 asti. Näyttely on monipuolinen sukellus sanomalehteen ja sen jakeluun. Näyttelyn yhteistyökumppaneita ovat Posti, Päivälehden museo ja mediamuseo Rupriikki. Seuraa somekanaviamme syksyn ajan, niin kuulet lisää!
Vastaa