Terveisten ja toivotusten tuoja 1950–1980-luvut
Jälleenrakennusaikana käyttöön vakiintuivat matkailu- ja onnittelukortit. Maatalousvaltainen Suomi alkoi kaupungistua 1960-luvulla, mikä näkyi postikorttien lähetysmäärän kasvussa ja kuva-aiheissa. Vielä 1970-luvulla saatettiin kertoa postikortilla, millä junalla saavutaan perille. Yritykset mainostivat palvelujaan ja tavaroitaan sekä esittelivät liiketilojaan.
Kotimaanmatkailusta oli jo 1930-luvulla tullut yhä useamman suomalaisen huvia, kun vuosilomat yleistyivät. Sotien jälkeen kotimaan matkailu vilkastui ja maailma alkoi avautua. Ensimmäiset seuramatkat tehtiin 1960-luvulla, ja halvat matkat etelään alkoivat yleistyä, mikä näkyi ulkomailta tulleina Kanarian ja Espanjan kortteina.
1960–70-luvuilla siirtolaisuus suuntautui erityisesti Ruotsiin. Suomeen jääneitä sukulaisia ja ystäviä muistettiin postikortilla. Se oli vielä helppo ja edullinen viestintäväline puhelimeen tai sähkösanomiin verrattuna.
Postikortti on pitkään ollut myös muistamisen ja huomioimisen väline erityisesti syntymä- ja nimipäivinä. Uusia onnitteluperinteitäkin on syntynyt, kuten isänpäivä 1970-luvulla ja ystävänpäivä 1980-luvulla. Äitienpäiväkortit vakiintuivat jo 1930-luvulla.
Lähetysmäärät Suomessa
- 1950: 10 milj.
- 1960: 14 milj.
- 1970: 22 milj.
- 1980: 18 milj.
Postimaksu
- 1964: 25 p
- 1974: 50 p
- 1980: 1 mk
- 1984: 1,92 mk
- 1985: 1. ja 2. luokka, postikortit 2. lk., jos niitä lähetti yhtä aikaa 20 kappaletta. Poikkeuksena olivat joulukortit, joita saattoi lähettää vähemmän kerralla.