Siirry suoraan sisältöön Siirry etusivulle

“Tiedäthän että pidän sinusta enemmän kuin elämästäni ja että sinä olet ainoa jonka takia elän.”

Suvi Jalli

Apteekkarin perhettä 1930-luvun alkupuolella. Apteekkari istumassa pöydän ääressä ja Maiju esiliinassa hänen takanaan.

Kirjeet tarjoavat uskomattoman hienoja kurkistusaukkoja menneeseen. Postimuseon Merkitykselliset kirjeet -keräykseen saapui keväällä 2017 lähes 300 suomalaisille eri tavoin tärkeää kirjettä. Kävin läpi kirjeitä näyttelyprojektia varten. Yksi pysäyttävimmistä oli viiden kirjeen kokoelma, jonka kirjeet kertoivat karulla tavalla naisen asemasta sata vuotta sitten. Kirjeiden ja haastatteluiden pohjalta ehdotin Somana ry:n Museonauteille tarinan dramatisointia esitykseksi. Syntyi koskettava Kirjeitä piialle -museodraama.

Kirjeaineiston keräykseen lähettäneen isoisän äiti, Maiju, oli kotoisin Itä-Suomesta ja päätyi Etelä-Suomeen pienelle paikkakunnalle piiaksi kuten moni muukin vaatimattomista oloista ja ilman koulutusmahdollisuuksia ollut nuori nainen 1900-luvun alun Suomessa.

Vuosina 1916–17 kirjoitetut kirjeet on osoitettu Maijulle ja ne on kirjoittanut apteekkari, jonka perheessä Maiju työskenteli. Apteekkarilla oli vihityn vaimonsa kanssa ennestään kaksi poikaa, mutta lempi syttyi myös piikatyttöön.

Apteekkarin lemmentäyteiset kirjeet piialle

Maaliskuun 20. päivä vuonna 1916 apteekkari kirjoittaa ilmeisesti Helsinkiin ensikotiin synnyttämään toimitetulle piialleen: “Olin niin levoton kun läksin sieltä ja koko päivän olen ajatellut mitenkähän on siellä kun olit niin kipiä minun lähtiessä” ja jatkaa: “Tiedäthän että pidän sinusta enemmän kuin elämästäni ja että sinä olet ainoa jonka takia elän.” Maiju synnytti apteekkarille pojan, kirjeet Postimuseon keräykseen lähettäneen isoisän isoveljen. Maiju palasi toimeensa hoitamaan apteekkarin taloutta ja perheen lapsia. Maijun synnyttämä poika sijoitettiin sijaisperheeseen, jotta kylillä ei olisi syntynyt puheita. Suhde apteekkarin kanssa jatkui.

Kirjeiden lähettäjän vuonna 1917 syntynyt isoisä 1920-luvun lopulla.

Vuotta myöhemmin, kesäkuun 16. päivänä 1917 apteekkari kirjoittaa viimeisillään raskaana olevalle, taas Helsinkiin lähetetylle, Maijulle rauhoittelevan ja jaksamista toivottelevan kirjeen. “Koita nyt minun kultu olla levollisempi, kyllä kaikki menee hyvin kun sinulla on hyvä hoito” ja jatkaa: “olen maannut sinun huoneessa ja kun iltasella katson kuvaasi nukun niin rauhallisesti…”

Kolme päivää myöhemmin 19.6.1917, kirjeet keräykseen lähettäneen isoisän syntymäpäivänä, apteekkari kirjoittaa Maijulle sairaalaan: “Rakas Kultuni. Sain tänään tiedon, että kaikki on ohitse mitä niin kauan olemme odottanut…” ja jatkaa hieman myöhemmin samassa kirjeessä: “Olisihan ollut hauskempi jos olisi ollut tyttö. Vaan otetaan vastaan mitä saadaan.”

Reilun viikon päästä edellisestä (27.6.1917) apteekkari kirjoittaa jälleen Maijulle ja huolehtii jo, minne pienokaisen saisi tällä kertaa sijoitettua: “Kuinka kernaasti ottaisin tänne, vain niin kuin ymmärrät on se mahdotonta, sillä ihmiset kun ovat niin hulluja voisivat tehdä ilmiantoja ja minä mahdollisesti joutua pois paikastani.”

Apteekkari välitti lehtolapsistaan

Vaikka keräykseen lähetetyistä kirjeistä välittyy lohduton kuva Maijun ja lasten kohtalosta, niin lopputulos ei jälkipolvien näkökulmasta kuitenkaan ole näin synkkä. Haastattelin keräykseen kirjeet lähettänyttä Heliä ja hänen äitiään Kaijaa esityksen dramatisoinnin pohjaksi. Vaikka apteekkari ei koskaan virallisesti lapsia tunnustanut omikseen, niin hän huolehti poikien hyvinvoinnista taloudellisesti.

1930-luvulla apteekkari hankki Maijulle ja pojille asunnon kalusteineen lähikaupungista ja Maiju toimi mm. pitojen laittajana paikkakunnalla. Myöhemmin apteekkari oli vihityn vaimonsa ja avioliitossa syntyneiden poikien kanssa Maijun ja apteekkarin poikien ja heidän perheidensä kanssa tekemisissä paljonkin. Maijun pojat, kirjeiden lähettäjän isoisä ja hänen veljensä, saivat koulutuksen ja elivät ihan hyvän elämän.

Somana ry:n Museonauttien Maiju Eronen, Henna Moisio ja Petri Lappalainen (ei kuvassa) kuljettavat Maijun ja apteekkarin tarinaa museodraamassa. Kuva: Arje Mulari.

Kirjeitä piialle -museodraama nostaa esiin naisen aseman

Aika on tehnyt tehtävänsä ja kirjeet keräykseen lähettänyt Heli saattoi yhdessä oman tyttärensä kanssa jo hyvillä mielin seurata ja eläytyä Maijun vaiheisiin Postimuseon esityksessä tänä syksynä.

Kirjeitä piialle -museodraaman kautta myös yläkoulujen ja toisen asteen oppilaat ovat päässeet pohtimaan naisen asemaa syksyn 2020 esityksissä ja vielä uudelleen tammikuussa 2021.

Toivotan kaikki tervetulleiksi seuraamaan Maijun ja apteekkarin tarinaa ja pohtimaan naisen aseman muutosta Suomessa.

  • Seuraava Somana ry:n Museonauttien Kirjeitä piialle -yleisöesitys on perjantaina 9. lokakuuta klo 17. Esitys kestää 45 minuuttia ja se on maksuton. Tervetuloa! Esitykseen voit tutustua etukäteen tarkemmin Postimuseon YouTube -kanavalla olevan  trailerin kautta. Turvavälit huomioiden esitykseen mahtuu turvallisesti 20 henkilöä.
  • Yleisöesitys on myös perjantaina 29.1.2021 klo 17.
  • Museokeskus Vapriikin näyttelyihin on perjantaisin ilmainen sisäänpääsy klo 15-18 (ei koske Ostia – portti Roomaan -näyttelyä).

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta

Unohtumattomia kirjeitä Suomesta –näyttely on esillä Postimuseossa 31.1.2021 asti. Osaan näyttelyn kirjeistä voit tutustua myös verkkonäyttelyssä ja kuunnella kirjeitä näyttelijöiden Seela Sellan ja Esko Roineen lukemina.

Hymyilevä silmälasipäinen nainen puolipitkissä tummissa hiuksissaan, vihreässä puserossaan ja värikkäässä huivissaan.
Suvi Jalli näyttelypäällikkö
Suvi Jalli, näyttelypäällikkö. Pitkän linjan postilainen ja museolainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Takaisin ylös