Tietopaketti – Postiryöstöt
Joskus postilähetykset kiinnostavat vastaanottajan lisäksi myös pitkäkyntisiä. Vaikka postiryöstöt Suomessa ovat olleet harvinaisia, niitä on kuitenkin tapahtunut.
Käytämme eväseitä auttamaan sinua navigoimaan tehokkaasti ja suorittaaksemme tiettyjä toimintoja. Löydät tarkempaa tietoa kaikista evästeistä alla olevien kategorioiden alta. ”Välttämättömiksi” kategorioituja evästeitä säilytetään selaimessasi, sillä ne ovat välttämättömiä sivuston perustoimintojen käyttämiseksi....
Tarvittavat evästeet ovat ratkaisevan tärkeitä verkkosivuston perustoiminnoille, eikä verkkosivusto toimi tarkoitetulla tavalla ilman niitä. Nämä evästeet eivät tallenna henkilökohtaisia tietoja.
Toiminnalliset evästeet auttavat suorittamaan tiettyjä toimintoja, kuten verkkosivuston sisällön jakamista sosiaalisen median alustoilla, palautteiden keräämistä ja muita kolmannen osapuolen ominaisuuksia.
Analyyttisiä evästeitä käytetään ymmärtämään, miten kävijät ovat vuorovaikutuksessa verkkosivuston kanssa. Nämä evästeet auttavat tarjoamaan tietoa kävijöiden lukumäärästä, poistumisprosentista, liikenteen lähteestä jne.
Suorituskykyevästeitä käytetään verkkosivuston tärkeimpien suorituskykyindeksien ymmärtämiseen ja analysointiin, mikä auttaa tarjoamaan vierailijoille paremman käyttökokemuksen.
Mainosevästeitä käytetään tarjoamaan kävijöille räätälöityjä mainoksia sivujen perusteella, joilla he ovat käyneet aiemmin, ja analysoimaan mainoskampanjan tehokkuutta.
Muut evästeet ovat sellaisia, joita tunnistetaan ja joita ei ole vielä luokiteltu mihinkään luokkaan.
Joskus postilähetykset kiinnostavat vastaanottajan lisäksi myös pitkäkyntisiä. Vaikka postiryöstöt Suomessa ovat olleet harvinaisia, niitä on kuitenkin tapahtunut.
Rahan ja muiden arvoesineiden lähettäminen postissa kiellettiin jo 1600-luvun lopulla. Siitä huolimatta toive äkkirikastumisesta postikuljetuksia tai -toimipaikkoja ryöstämällä on houkuttanut pitkäkyntisiä kautta vuosisatojen.
Ruotsin vallan aikana rangaistukset postiryöstöistä olivat ankaria. Rikoksesta määrättiin kuolemantuomio, mutta edes se ei täysin estänyt varkauksia. Postiryöstöjen määrä kasvoi setelirahan ja lisääntyneen arvopostin myötä 1700-luvulla. 1700-luvulta tunnetaan myös useita tapauksia, jossa postin palveluksessa olleet postimestarit olivat lainanneet rahaa kassasta, mutta eivät kyenneet maksamaan takaisin. Rangaistuksena oli rikoksen vakavuudesta riippuen erottaminen virasta joko kokonaan tai väliaikaisesti.
Joskus raha houkutti myös postinkuljettajia. Lappajärveläinen kihlakunnanpostinkuljettaja, renki Jaakko Jaakonpoika Vähä-Tarvonen tuomittiin kihlakunnanoikeudessa ja Vaasan hovioikeudessa 1806 hirtettäväksi kirjeiden avauksesta.
Yhteiskunnalliset olot ovat aina vaikuttaneet postiryöstöjen määrään. Poikkeusaikoina, sotaoloissa ja lamakausina epärehelliset keinot ovat vieneet joitain kansalaisia mukanaan. 1800-luvun alussa Suomen sodan levottomuudet näkyivät kadonneina arvopostilähetyksinä. Postiljoonien sotilasmalliseen virkapukuun kuului tuolloin myös sapeli.
Ensimmäisen maailmansodan aikana levottomat olot näkyivät postiryöstöinä ja varastettuna postina. Vaikka Suomi ei ollutkaan varsinaista sotatannerta, näkyi sota-ajan levottomuus ja ulkomaan pakettipostin lisääntyminen erilaisina varkauksina.
Talvi- ja jatkosodan aikana elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden saanti heikkeni ja niiden jakelua jouduttiin säännöstelemään vielä sodan jälkeenkin. Elintarvikepulan takia postipaketteja avattiin ja ryöstettiin huomattavia määriä seurauksista piittaamatta. Paketteja katosi toimitusketjun eri vaiheissa. Erityistä kiinnostusta herättivät ns. Amerikan paketit, mutta myös kotimaanpostista varastettiin tavaraa sekä omaan käyttöön että myyntiin.
Vielä 1900-luvun alussa postinkantajilla saattoi olla vaarallisiksi tiedetyillä syrjäseutujen reiteillä mukanaan käsiase. Postilaitos hankki aseet. Pistoolin tarkoitus oli toimia lähinnä pelotteena, eikä tietoja aseiden todellisesta käyttämisestä juuri ole. Postimuseon kokoelmiin on tallennettu myös haulikko, joka on kulkenut postinkantajan mukana Kuopion seudulla 1920-luvulla.
Postitoimistojen ryöstöt yleistyivät 1940-luvun lopulta lähtien. Kun toimipaikkojen hälytyslaitteet alkoivat yleistyä 1970-luvulta lähtien, ne vähensivät ryöstöjen määrää.
Suurin piikki postiryöstöissä nähtiin kuitenkin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Kun 1980-luvulla rahalaitosryöstöjä tehtiin 237 kappaletta, 1990-luvulla niitä tehtiin lähes kuusisataa. Erityisesti 1990-luvun alun lamavuosien aikana kaikki rahalaitosryöstöt lisääntyivät. Ryöstöt vähenivät 1990-luvun puolivälissä, kun sekä posteissa että pankeissa yleistyivät sähkölukot, väripanokset, turvakamerat ja henkilökunnan koulutuskin vaaratilanteiden varalta.
Ryöstöjen ja murtojen lisäksi postin kustannuksella on yritetty tehdä erilaisia huijauksia. Postitse on yritetty lähettää aineita ja elintarvikkeita, joiden myynti ja käyttö on ollut rajoitettua tai kokonaan kiellettyä.
Postimyynnin yleistyminen ja kasvu erityisesti 1980-luvulla houkutteli asiakkaita tilaamaan tuotteita, joita ei ollut varaa tai aikomustakaan maksaa. Maksuvälineiden ja –tapojen kehittyminen on myöhemmin tehnyt tämän huijaustavan mahdottomaksi.
Postimuseokaan ei ole täysin välttynyt rikoksilta lähes satavuotisen historiansa aikana. Postimuseo toimi aiemmin Helsingissä Tehtaankadulla, josta varastettiin museon ulkopuolella roikkunut metallinen opastekyltti. Kyltti löytyi vuosikymmeniä myöhemmin romuliikkeen varastosta, mutta tarkemmat tiedot kyltin vaiheista jäivät mysteeriksi. Myös kylttiin kuuluneet postitorvet jäivät kateisiin.