Varhaiskirjeet – postinkulkua entisaikaan
Postimuseolla on kokoelmassaan pieni pala postinkuljetuksen historiaa Suomen esifilateeliselta ajalta, eli ajalta ennen postimerkkien käyttöönottoa. Nyt nämä niin sanotut varhaiskirjeet on luetteloitu ja sopivilta osin julkaistu Finna.fi-palvelussa. Varhaiskirjeet tarjoavat mielenkiintoisia näkökulmia historiaan ja niitä voi tarkastella monelta eri kantilta.
Varhaiskirjeellä tai esifilatelialla tarkoitetaan siis filateliassa kirjettä, joka on kulkenut ennen ensimmäisten postimerkkien ilmestymistä vuonna 1856 joko yleisen postin kyydissä, kuriiri-, lukkarin- tai kihlakunnanpostina tai satunnaisen, sopivaan suuntaan menneen matkaajan kyydissä. Näistä tunnetaan myös yhdistelmiä ja erilaisia alalajeja. Jaottelua voi tehdä tunnusmerkkien, kuten erilaisten merkintöjen ja leimojen avulla. Toisinaan kirjeessä ei ole mitään merkintöjä, mistä lajia voisi varmasti päätellä.
Yleisessä postissa kulkenut varhaiskirje, jossa kartteerausnumero 2 ja korkea laatikkoleima.
Varhaispostin eri lajit
Kuriiriposti
Kuriiriposti on vanhin kirjepostilaji, ja sitä kuljettivat kuriirit, lukkarit ja joskus matkaajat reittinsä varrella suoraan lähettäjältä vastaanottajalle. Kuriirikirjeitä voisikin melkein verrata vaikkapa kädestä käteen annettaviin syntymäpäiväkortteihin tai tuttavan mukana kolmannelle osapuolelle kulkevaan lähetykseen. Toki nykyään ”nyrkkipostina” kulkevat lähetykset pitävät pääosin sisällään vähemmän virallista sisältöä, kuriiripostin aikaan ei kevyitä tervehdyksiä lähetelty.
Kuriiripostissa kulkenut kirje vuodelta 1638.
Yleinen posti
Yleinen posti perustettiin jo 1638, ja postitalonpojat kuljettivat sitä postitalolta toiselle ennalta määrättyjä reittejä pitkin ja aikatauluja noudatellen. Jo ennen postimerkkien aikaa otettiin käyttöön postileimat, vaikkakin aluksi yleinen posti kulki ilman leimoja. Yleisestä postista kehittyi vähitellen postilaitos, nykyinen Posti Group Oyj.
Kihlakunnanposti
Kihlakunnanposti perustettiin täydentämään yleisen postin reitistöjä kuljettamaan virkamiehille tarkoitettuja lähetyksiä. Kirkkokuulutukset taitavat olla melko lailla yleisimpiä kihlakunnanpostissa kulkeneista viesteistä. Suuri osa kaikesta Suomessa kulkeneesta varhaispostista on kirjoitettu ruotsiksi, mutta muutamia suomenkielisiä kirkkokuulutuksia on päätynyt myös Postimuseon kokoelmaan.
Kihlakunnanpostia meanderkuviolla ja sinettiin kiinnitetyllä sulalla.
Kiinnostavia merkintöjä ja paperilaatuja
Varhaiskirjeet tarjoavat mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Erilaisten merkintöjen, kirjeen lähettäjien ja vastaanottajien ja menneen ajan tekstikoukeroiden tulkitsemisen lisäksi voi tarkastella millaisia sinettejä kirjeisiin on painettu, tai millainen paperi on ollut käytössä.
Vanha kieli on kiinnostavaa luettavaa; asia tulee nykyihmiselle selväksi, vaikka se on hyvin toisenlaisilla kielikuvilla ilmaistu. Kirjoitusten sisältö antaa myös uusia näkökulmia ihmisten eloon ja oloon menneinä aikoina. Finna.fi-palvelussa Postimuseon varhaiskirjekokoelmasta onkin muutamia suomenkielisiä kuulutuksia litteroituna. Klikkaa linkki tekstin lopusta!
Paperi kertoo
Paperia tehtiin käsin hamppu-, pellava- ja lumppukuidusta paperimuotilla eli viiralla aina 1800-luvun puoliväliin saakka. Käsintehdyssä paperissa näkyy aina paperimuotin tukilankojen ristikko. Vanhemmassa käsipaperissa, ennen 1700-luvun lopun kehitettyä uutta langankiinnitystekniikkaa, näkyy tukilankojen kohdalla tummentumaa. Suomessa modernia käsintehtyä paperia alkoi esiintyä vasta vuoden 1800 jälkeen.
Konepaperi korvasi käsin tehdyn paperin 1800-luvun puolivälin tienoilla. Siinä ei näy tukilankojen muodostamaa kuviota, vaan paperi on sileää ja tasaista. Paperia tuotiin paljon myös ulkomailta, pääosin tuontipaperi oli peräisin Itämeren lähialueilta ja myöhemmin myös Ruotsista ja Hollannista.
Papereissa on usein valoa vasten nähtävissä vesileima. Leima on paperinvalmistajan. Vesileima saatiin aikaan punomalla muotin pohjalle leiman kuvio esimerkiksi kuparilangalla.
Tekstin lähteenä käytetty Atte Moilasen varhaispostia käsittelevää 10-osaista kirjoitussarjaa Filatelisti-lehdissä 8/2020–3/2022.
Postimuseon varhaiskirjeet
Postimuseon varhaiskirjekokoelmaan kuuluu yhteensä 135 kohdetta. Kirjeet kuvineen on suurilta osin julkaistu Finnassa; pois on jätetty muutamia kohteita, joista ei ole ollut selvitettävissä riittävästi tietoja tai kuvaaminen ei ole syystä tai toisesta onnistunut.
Kirjeiden lähettäjät, vastaanottajat ja laji on pyritty selvittämään mahdollisimman tarkasti. Suurimmassa osassa Postimuseon kokoelman kirjeistä on myös sisältö, mikä on auttanut tarkan päivämäärän ja lähettäjän selvittämisessä. Joissakin sisällöttömissä kirjeissä saattaa olla museon tai aiemman omistajan merkitsemiä vuosilukuja, mutta niitä ei voida pitää varmana määrityksenä ajasta.
Tutustu lisää
- Kurkkaa, mitä kiinnostavia seikkoja löydät varhaiskirjekokoelmastamme Finnassa!
- Voit myös lukea tarkemmin varhaiskirjeiden lajeista ja merkinnöistä sivuiltamme Varhaiskirjeet-artikkelista.
- Pääosiltaan Atte Moilasen kirjoittama Suomen varhaispostia käsittelevä kirja on parhaillaan työn alla. Teos on ensimmäinen kattava esitys suomalaisen varhaispostityyppien erityispiirteistä ja harvinaisuusasteista. Postimuseo toimii kirjan kustantajana Suomalaisen Filatelian Edistämissäätiön myöntämällä tuella. Kirja ilmestyy vuoden 2023 aikana, kirjan ilmestyessä asiasta tiedotetaan tarkemmin. Pysy kuulolla!
