Kaisa-koululaisen kirje mummolaan 1941/1942

Kirjeen on kirjoittanut siskoni Kaisa, pieni koululainen. Kirje on osoitettu mum- molaan tädillemme ja mummollemme ennen joulua joko vuonna 1941 tai 1942. Kaisa huolehtii kirjeessä joulupukin pajan kohtalosta ja kirje kuvaa sota-aikaa lapsen näkökulmasta. Kaisa on jo edesmennyt, mutta kirje säilyy suvussamme.

Täti ja Mummu hyvät

Minäkin kirjoitan nyt mummulaan kun olen jo koululainen ja osaan kirjoittaa. Nyt ei minulla ole koulua. Ei sunkaan Mai- rella ja Pentilläkään ole koulua. Kyllä minä tulen taas pian mummulaan ja tuon sukset mukanani että saan laskea alas sieltä perunamaasta. Kyllähän minä siitä uskallan laskea kun viime talvenakin uskalsin vaikka olin pienempi kuin nyt olen. Joulukin tulee jo niin pian, mutta Markus-setä sanoi radiossa lastentunnilla ettei joulupukki kerkiä tänä vuonna käydä joka paikassa kun sen on täytynyt mennä puolustamaan Suomea kun ryssäläiset meinaavat valloittaa siellä Lapissa sen leikkikalupajankin. Nyt kirjoitan yhden runon, jonka olen oppinut koulussa.

Takit päälle sukkelaan, lapset pääsee mummolaan. Äiti neuvoo malttakaa. Musti hyppii odottaa.
Hiukan pellon piennarta mennään punamarjaista. Aivan lyhyt matkakotoa on mummolaan.
Mummon mökki kultainen on kuin syli lämpöinen. Mummon marjat rusinat makealta maistuvat.

Paljon terveisiä Mairelle ja Pentille, tätille ja mummulle.

toivoo Kaisa