Matruusi Tauno Pekkarisen viimeinen kirje vanhemmilleen Kivijärvelle 1941

Suomen laivaston lippulaiva, rannikkopanssarilaiva Ilmarinen upposi 13.9.1941 Itämerellä Utön edustalla. Laiva vajosi syvyyksiin vain seitsemässä minuutissa osuttuaan miinaan. Ilmarisen hylystä tuli 271 merimiehen hauta, 132 pelastui hyisestä merestä muiden laivojen tultua apuun.

Kivijärvellä Keski-Suomessa asuvien Ilmari ja Hanna Pekkarisen 19-vuotias poika Tauno Pekkarinen oli matruusina laivassa. Hän ei pelastunut. Tauno kirjoitti vanhemmilleen laivalta usein ja kertoi kuulumisia. Viimeinen täynnä tulevaisuuden suunnitelmia oleva kirje vanhemmille on päivätty uppoamista edeltävänä päivänä 12.9.1941.

Merellä 12.9.1941

Äiti ja Isä hyvä!

Juuri tullessani tänne konehuoneeseen vahtiin, kirjoitan taas jonkun sanan. Hyvin voin, mitään hätää ei ole, odotan vaan käntty pakettia sieltä.

Hommiakin on ollut tarpeeksi, joskus aina pistämme pimeän syyksi Iivanan mustissa helisemään. Tulos on varmaan ollut kaikista päättäen hyvä, kun aina tussauttaa ilmaan tulta ja komeat valot aina punaa pohjoisen taivaan. Kyllä se ryssä parka nyt saa löylyn! Tätä nykyään on odotettu ruuti kuivana ja kaikki valmiina, että koska se Pietarista ja Krunstadista lähtee yrittämään länteen päin. Jos se sen tekee, on se jo ennen meidän vastaan tuloa itse ilmassa.

Kyllä se tarkenee täälläkin, siksi emme ole yksin, kavereinamme on tosi poikia kaikkine asiaankuuluvine vehkeineen.

Sain Vepasten Anna-Liisalta myös kirjeen eilen, hän vielä jossain sotasairaalassa. Aina myös Eila tyttönen muistaa.

Mitäs olette mieltä siihen asiaan, jos meinaisin siitä Eilasta joskus tulevaisuudessa semmoisen ikuisen Eilan. Hän on ehdottomasti oikein kunnon tyttö ja kivan luonteinen muuten, sovin aina hänen kanssaan kaikissa asioissa loistavasti. Hän on vaan tavallinen meikäläinen, hänen isänsä on Presidentin linnan (Kultarannan) puutarhuri ja Naantalin V.P.K:n 3. osaston päällikkö. Luulen, että hän on vaan pienen kodin tyttö, eikä minkään miljonäärin tai joku linnan neito. Hän on käynyt 5 luokkaa lyseota, aikomus jatkaa sairaanhoitajaksi, muuten joka suhteessa sivistynyt tyttö. Kasvoiltaan hän on tavallinen, iältään vähän vajaa 18v, sinisilmäinen, tumman ruskea tukkainen. Saatte kuvan hänestä, kun hän maanantaina lähettää.

Turussa käydessämme toista viikkoa sitten soitin Eilan kotiin ja sattui hänen äiti muori puhelimeen. Juttelin hänen kanssaan kauan ja hyvin puhe sujui. Kutsui vaan käymään heidän kotonaan kovasti. Puhuin myös hänelle asiani, että Eila olisi saatava Turkuun ja niin hän toimitti kaikki suunnitelmien mukaisesti ja Eilan tapasin.

Sanokaa nyt mielipiteenne, en katso onko se rikas, vaan että se on rakas. Tein vaan tämän kysymyksen kaiken mahdollisen varalle. Ei äidin saa hermostua, isän luonteen taas ymmärrän.

Kiitos vaan kortistanne, sen juuri toi yksi kaverini tänne, kun posti tuli.

Kyllähän sen rouvan saisi, kun rytkäisisi itsensä ukkomieheksi. Kuulostan vielä kaikkea toistaiseksi. Tämä oli se pääasia, jatkan toisten enempi. Voikaa parhaiten siellä, me kyllä voimme aina hyvin.

Terv. kaikille.

Kirjoittakaa. Monin terv.

Matruusinne