Cookie-asetukset
Mukauta suostumuksen asetuksia

Käytämme eväseitä auttamaan sinua navigoimaan tehokkaasti ja suorittaaksemme tiettyjä toimintoja. Löydät tarkempaa tietoa kaikista evästeistä alla olevien kategorioiden alta. ”Välttämättömiksi” kategorioituja evästeitä säilytetään selaimessasi, sillä ne ovat välttämättömiä sivuston perustoimintojen käyttämiseksi.... 

Aina aktiivinen

Tarvittavat evästeet ovat ratkaisevan tärkeitä verkkosivuston perustoiminnoille, eikä verkkosivusto toimi tarkoitetulla tavalla ilman niitä. Nämä evästeet eivät tallenna henkilökohtaisia tietoja.

Ei näytettäviä evästeitä.

Toiminnalliset evästeet auttavat suorittamaan tiettyjä toimintoja, kuten verkkosivuston sisällön jakamista sosiaalisen median alustoilla, palautteiden keräämistä ja muita kolmannen osapuolen ominaisuuksia.

Ei näytettäviä evästeitä.

Analyyttisiä evästeitä käytetään ymmärtämään, miten kävijät ovat vuorovaikutuksessa verkkosivuston kanssa. Nämä evästeet auttavat tarjoamaan tietoa kävijöiden lukumäärästä, poistumisprosentista, liikenteen lähteestä jne.

Ei näytettäviä evästeitä.

Suorituskykyevästeitä käytetään verkkosivuston tärkeimpien suorituskykyindeksien ymmärtämiseen ja analysointiin, mikä auttaa tarjoamaan vierailijoille paremman käyttökokemuksen.

Ei näytettäviä evästeitä.

Mainosevästeitä käytetään tarjoamaan kävijöille räätälöityjä mainoksia sivujen perusteella, joilla he ovat käyneet aiemmin, ja analysoimaan mainoskampanjan tehokkuutta.

Ei näytettäviä evästeitä.

Muut evästeet ovat sellaisia, joita tunnistetaan ja joita ei ole vielä luokiteltu mihinkään luokkaan.

Ei näytettäviä evästeitä.

Toukon kirje Helylle 26.7.1944

26.7.44

Heikkä kulta!

Kiitos kirjeestäsi. Se oli niin pitkä ja mukava. Ei kukaan muu osaakaan tehdä sellaisia kirjeitä kuin sinä. Pitkiä tulee Kaijultakin, mutta niissä on iso präntti ja suhteellisen vähän sisältöä. Isin ja Mamin kirjeet ovat tietysti erinomaisia, ja Salmuskin tekeleissä on huumoria, erikoisia otteita ja lämpöä, mutta Sinä olet sittenkin paras kirjekaveri. Niin, ei totisesti vanhempiemme kirjeissä mitään vikaa ole, ne uhkuvat myös valoisaa lämpöä ja niistä saa uutta intoa ja voimaa, mikäli sitä sattuu puuttumaan tai jos vanha on väsähtänyt. No kyllä sitä on täällä riittänyt kyllä ilmankin, mutta onpa vaan suunnattoman mukavaa saada kotoa kirjeitä.

Muistanpa tässä, että en ole edelliseenkään kirjeeseesi vastannut, kirjeeseen, jonka nimeksi annoit ”Muistatko”. Vastaukselle annan nimen: pikkuryijy tai ryijytyyny ”Muistan”. Semmonenhan meillä kai on rakkaan Kakskerran sohvalla. Muistan selvästi kaikki, joista kerroit, muistanpa vielä semmoisenkin, kun vanhalla jakkaralla kätkettiin paperia ”Maahantulon” tai ”Uuden Turkin luojan” taakse siltä varalta, että julkinen paperi sattuis olemaan lopussa. Muistan miten kattopallosilla pallot helposti vierähtivät autotallin katon yli, autotallin, josta Otto-setä sanoi: ”Kyllä tuuli sen vie.” (Vai muistanko väärin?) Muistan kuinka olimme Parolassa visiitillä ja äiti ja isä tulivat tavanomaiselta torpanhakumatkaltaan ja kertoivat, että nyt se oikea on löytynyt, Kakskerta, jonne eräänä keväänä sinä ja minä vaelsimme, kun muut meidän luokkalaiset lähtivät luokkaretkelle Ahvenanmaalle, siis 9 vuotta sitten. Saavuimme Varvin kalliolle ja totesimme kauhunsekaiseksi hämmästykseksemme, että rannassa oli proomu, josta kärrättiin hiekkaa. Kukkaset kukkivat, aurinko paistoi, linnut lauloivat ja oli ihana kevät, niin kuin on ollut monta kertaa jälkeenkin päin ja tulee edelleen. Muistoissa on ihana elää ja vielä uudelleen tunnen kiitollisuutta Isiä ja Mamia kohtaan siitä, että meillä on sellaiset lapsuusmuistot. Nyt tuntee mikä arvo ja merkitys on sellaisella lapsuusajalla.

Panin jo kolmannenkin paketin tulemaan sinne päin. Siinä on vanhat saappaani, joita ei enää kannata yrittää korjata. Korkolaput otettiin toisiin saappaisiin. Päälliset ja varret ovat vielä hyvät, joten niistä saa varmasti useampiakin hyviä kenkäpareja.

Tänne ei varsinaisesti kuulu mitään uutta erikoista. Olemme rakennelleet kovasti korsuja, mikä on mukavaa hommaa. Ehkäpä olen siitä jo kertonutkin. Ryhdyin oman korsun tekoon kolmen pojan kanssa, joista kaksi on erinomaista puuseppää. Halusin nimittäin päästä erilleen Brummerista, joka rupeaa kyllästyttämään muutamien persoonallisten erikoisuuksiensa takia. Minä tietysti olen ollut vaan hanttimiehenä, mutta niinpä korsustamme tuleekin siistein ja hauskin koko yhdyskunnassa. Se on siis, kuten kaikki muutkin neljän hengen laverilla varustettu eikä siihen paljon liikkumistilaa jääkään sen yli. Mutta sinne mahtuu seisomaan melkein suorana ja eteiskäytävä on hauska, minkä lisäksi seinissä on valkeat ensotapetit. On hauska seurata, kuinka kätevä puuseppä huolella ja viitseliäisyydellä tekee nurkkalistojen kulmat ym. vaativat pikkutyöt erinomaisella taidolla, niin ettei jää mitään rakoja eikä huolimattomuuksia. En ole vielä muuttanut sinne, koska on kovin rauhallista, ja koska täällä talossa on valoisampaa. Siinä puuhassa on riittänyt päivät pitkät tekemistä, niin että emme ole ehtineet lauleskelemaan pitkään aikaan. Mutta heti kun taas tulee joutilasta aikaa otan kuoron kokoon.

Meille käytiin esittelemässä tänään saksalaisen uusi tehokas panssarintorjunta-ase ”panssarinyrkki”, jota mekin saamme piakkoin. Se on äärettömän yksinkertainen, vaikuttaa melkein primitiiviseltä, mutta on uskomattoman nerokas ja teholtaan niin valtava, se sen sekä muun uuden kaluston, edelleen Saksan salaisten aseitten ja suomalaisen sisun perusteella olen varma lopullisesta voitosta.

Nyt mun tekee kovasti mieleni kotilämpimäisiä ja rohkenen pyytää pikkuisen mäystettävää. Ei mitään kaakkuja tarvitse laittaa, mutta hiukan Mamin kaltaisia. Kyllä ne säilyvät matkan tuoreena. Ja jos olis jotain päälle pantavaa. Voi olis ihanaa, jos sitä sitä jostain sais hamstrattua. Mutta huom! Korttivoita en missään tapauksessa huoli. Meillä tahtoo olla ruoka hiukan niin kuin heikoimmillaan, kun talven viimeisiä lopetellaan ja mitään uutta ei vielä saa. En sitä mitenkään moiti, mutta vaihtelu olis mukavaa.

Hei taas ja monet terveiseni kaikille. Touko-Valio

Ensimmäisen paperin sivussa: Olenkohan vielä kertonut sitäkään. että piano on hoidettu pois sieltä saaresta, mikä minulle oli ääretön helpotus.