Cookie-asetukset
Mukauta suostumuksen asetuksia

Käytämme eväseitä auttamaan sinua navigoimaan tehokkaasti ja suorittaaksemme tiettyjä toimintoja. Löydät tarkempaa tietoa kaikista evästeistä alla olevien kategorioiden alta. ”Välttämättömiksi” kategorioituja evästeitä säilytetään selaimessasi, sillä ne ovat välttämättömiä sivuston perustoimintojen käyttämiseksi.... 

Aina aktiivinen

Tarvittavat evästeet ovat ratkaisevan tärkeitä verkkosivuston perustoiminnoille, eikä verkkosivusto toimi tarkoitetulla tavalla ilman niitä. Nämä evästeet eivät tallenna henkilökohtaisia tietoja.

Ei näytettäviä evästeitä.

Toiminnalliset evästeet auttavat suorittamaan tiettyjä toimintoja, kuten verkkosivuston sisällön jakamista sosiaalisen median alustoilla, palautteiden keräämistä ja muita kolmannen osapuolen ominaisuuksia.

Ei näytettäviä evästeitä.

Analyyttisiä evästeitä käytetään ymmärtämään, miten kävijät ovat vuorovaikutuksessa verkkosivuston kanssa. Nämä evästeet auttavat tarjoamaan tietoa kävijöiden lukumäärästä, poistumisprosentista, liikenteen lähteestä jne.

Ei näytettäviä evästeitä.

Suorituskykyevästeitä käytetään verkkosivuston tärkeimpien suorituskykyindeksien ymmärtämiseen ja analysointiin, mikä auttaa tarjoamaan vierailijoille paremman käyttökokemuksen.

Ei näytettäviä evästeitä.

Mainosevästeitä käytetään tarjoamaan kävijöille räätälöityjä mainoksia sivujen perusteella, joilla he ovat käyneet aiemmin, ja analysoimaan mainoskampanjan tehokkuutta.

Ei näytettäviä evästeitä.

Muut evästeet ovat sellaisia, joita tunnistetaan ja joita ei ole vielä luokiteltu mihinkään luokkaan.

Ei näytettäviä evästeitä.

Toukon kirje Helylle 30.1.1960

Helsinki 30.1.60

Terveeks Heikkä!

Jos minäkin pitkän pitkästä aikaa tarttuisin kynään ja kirjoittaisin, että ONNEA! Että viides on sitten maailmassa kaikella kunnialla. Mahtaa se taas muuttaa elämän vähän toisenlaiseks kun ennen, vaikka onhan se toisaalta sulle hyvinkin tuttua tämmöisen pienen kanssa häärääminen. Muksut siinä varmaan ovat eniten tohkeissaan ja ukki, joka eilen tulleessa kirjeessään puhkesi oikein herttaisen runolliseksi. Mutta minua alkaa jo kaivella huono omatunto, kun en ole vieläkään perheenperustamisasioissa alkua pidemmällä. Ja taitaa kai ruveta olemaan liian myöhäistä.

Juu, se isin kertomus oli hauska, kun hän kertoi salamyhkäiseen tyyliin mainitsematta nimiä. En oikein tiedä, arveliko hän, että me emme olleet tietoisia asiasta ennestään. Menin tässä eräänä päivänä Heideckenille ja siellä oli viiden hengen huoneessa viisi onnellista äitiä ja eräs rouva oli tuttu jne. Vasta kertomuksen lopussa hän mainitsi, että nyt he kai jo ovat kotonaan Leivolassa. Lystikästä. Mutta olihan se lystikäs Jaanankin pelko siitä että tulokas olisi tyttö. Kuin myös sen erään esikoisen reagointi, jolle isä kertoi, että hänelle oli syntynyt pikkuveli, ja tyttö touhusi kovin, että mennään heti kertomaan äidille sinne sairaalaan! Semmosta se sitten on.

Mutta onpa taas pakkanen. Välillä satoi vettä ja nyt kiristi taas niin että ei meinaa alkuun henki kulkea, kun ovesta ulos astuu. Ei juuri haluta tarpeettomasti ulkoa liikuskella. Tällä haavaa on onneksi sisällä tarpeeksi lämmin, mutta toissa viikolla oli jostakin syystä niin kylmä, että sai pukea villaa ylle kun tuli kotiin.

Töissä meillä on jatkuvasti ollut liiankin kuuma, mikä taas puolestaan on tukalaa, varsinkin kun ei voi avata ikkunoita, kun silloin tulee pakkanen suoraan niskaan. No keväällä muuttaa toimistomme keskikaupungille Uuden Suomen viereen ihka uuteen taloon ja siellä pitäisi olla kaikenlaiset ilmastointi- ja tuuletuslaitteet. Ja kelpaa siellä muutenkin. Vaikka tilaa ei olekaan paljon enempää, niin on kaikki ainakin uutta ja asiallista. Ja se mistä minä kovin iloitsen etukäteen on parempi työrauha. Piirtämö on jaettu kahden hengen huoneisiin sen sijaan, että nykyisellään olemme kaikki yksitoista samassa sekamelskassa, jossa koko ajan juoksee ihmisiä muilta osastoilta asioillaan tai ilman asiaa ja neljästä puhelimesta aina joku soi. Ainakin minulle tuottaa vaikeuksia työhön keskittyminen sellaisessa hälinässä, varsinkin jos pitäisi syventyä johonkin uuteen asiaan.

Mutta noin yleisesti ottaen olen täysin kasvanut kiinni tähän nykyiseen ammattiini ja tunnen todella olevani omalla alallani. Tietysti eivät työtulokset ole läheskään aina parhaita mahdollisia, epäonnistuminen tai liikatyöllisyys helposti vetävät mielen harmaaksi, mutta kun taas joskus tuntee onnistuneensa tai saa päänsilitystä hyvin hoidetusta jutusta on innostus taas huipussaan. Ennen kaikkea tämä työteko on normaalivaiheessaan minusta hauskaa, ja sehän on tärkeintä. Jatkuva perusteellisempi perehtyminen alan kaikkiin ammattikikkoihin ja teknillisiin mahdollisuuksiin helpottaa työnsuoritusta uskomattomasti ja kehittää taidollisesti. Yksi paha puoli vaan on se, että työtä on liikaa. Melkein joka ilta on otettava jotain hommaa kotiin ja jos ei olekaan mitään varsinaisesti kiireellistä seuraavaksi aamuksi tehtävää, on kuitenkin aina jotain pidemmällä tähtäimellä suunniteltavaa, keksittävä jotain uutta ja muista poikkeavaa särkylääkeilmoitukseen tai Fazerin uudelle suklaalevylle houkuttelevan ja makean näköinen kaksiväri-ilmoitus. Sitähän ei voi rakentaa samalla tavalla kuin jotain Strömbergin sähkömuuntajan ilmoitusta. Ja mulla on se paha vika, että en osaa työstä lähtiessäni jättää työajatuksiani myös sinne, vaan ne tahtovat pyöriä päässäni kaiken vapaa-ajankin. Tietysti tuollainen alitajuinen tai useimmiten tajunnan päällinen työskentely saa ihmeitäkin aikaan, mutta olisi kovin terveellistä osata irroittaa itsensä kokonaan välillä ja harrastaa hyvällä omallatunnolla jotain vallan muuta. Työ ei saisi olla kertakaikkisena keskipisteenä.

No nyt mulla pitäisi olla ainakin edellytyksiä tällaiseen rentoutumiseen, kun ostin sen paljon puhumani suurennuskoneen. Se on semmoinen suht pienenkokoinen Ericssonin masina. Saahan sillä 18 x 24 cm suurennuksia ja kun kääntää lattialle, saa vieläkin suurempia, niin että riittäähän se. Pari kertaa olen jo kokeillut, mutta tulokset eivät vielä ole mitään ensiluokkaisia. Harjaantumista vaatii sekin homma. Mutta keittiö on mitä parhain laboratorio. Katossa on vakituiseen keltavihreä lamppu, jonka sanovat olevan paremman kuin punaisen valon, pöytätilaa on joka puolella riittävästi ja kaikki käden ulottuvilla ja pesupöydän tiskisyvennys on mitä kätevin huuhteluallas. Kyllä se on hauskaa puuhaa, mutta olen vaan huomannut sen, että seuraava hankinta on välttämättä parempi kamera. Siitä se nälkä kasvaa.

No juu, johan tässä tuli justusteltua. Eihän sitä sen kummempia tänne kuulukaan, kun ei ole sairauksiakaan, joita valittaisi – onneksi! Paljon terveisiä teille kaikille ja voikaa parhaiten. Touko