Zacharias Topelius postimerkkien aiheena

Kirjailija Zachris (Zacharias) Topeliuksesta julkaistaan tänään 24.1.2018 jo peräti kolmas postimerkki. Tänä vuonnahan tuli kuluneeksi täydet 200 vuotta Topeliksen syntymästä. Aiemmat postimerkit on julkaistu merkkimiehen 130-vuotisjuhlavuonna 1948 ja 150-vuotissyntymäpäivänä 1968.

Postimerkkisarjan aloitti vuonna 1948 legendaarisen Signe Hammarsten Janssonin laatima, nuorta Topeliusta kuvaava merkki. Merkissä oli yhden markan lisämaksu, joka meni Suomen punaisen ristin avustustoimintaan. Tämä ensimmäinen Topelius-postimerkki kuvaa kirkaskatseisen yhteiskunnallisen vaikuttajan, aloittelevan historiantutkijan ja kirjailijan ammattiuransa alkuvaiheessa. Merkki on upeasti käsin kaiverrettu.

Myöhemmät postimerkit esittävät Topeliuksen monille tuttuna satusetänä, vaikka miehestä oli tosiaan moneksi, kuten haastattelemamme Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara Postimuseon laatimassa videossa toteaa.

Vuoden 1968 postimerkin aiheena on vanha Topelius ja hänen rakastettu ja useasti esitetty satunäytelmänsä ”Lintu sininen”. Postimerkin suunnitteli Juha Järveläinen ja se julkaistiin päivänsankarin 150-vuotissyntymäpäivänä 14.1.1968.

Topeliuksen tuotanto on edelleen puhuttelevaa: hienojen satujen lisäksi siitä löytyy yhteiskunnallisesti kantaa ottavia näytelmiä ja romaaneita ja jopa tulevaisuutta ennustavia kuvitteellisia matkakertomuksia, kuten vuonna 1860 kirjoitettu Simon Levisin matka Suomeen vuonna 1900.

Maamme-kirja ja Välskärin kertomukset lienevät Topeliuksen tunnetuimmat teokset. Välskärin kertomuksien huikeat seikkailut 30-vuotisessa sodassa tempaisivat minut nuorena poikana mukaansa ja Maamme-kirja ja Matkustus Suomessa (Resa i Finland)  taas tuli tutuksi, kun pääsin 1990-luvulla tekemään tutkimusta 1800-luvun tieoloista.

Mitä Topeliukselta kannattaisi ottaa nyt luettavaksi? Kirjallisuuden professori Mari Hatavara pohti asiaa haastattelumme jälkeen ja päätyi suosittelemaan kirjaa Suomen herttuatar (Hertiginnan af Finland), joka sisältyy myös kertomuksena Talvi-iltain tarinoihin. Sen ensimmäinen versio on aikaansa nähden varsin radikaali ja siinä keskustellaan avoliitosta miehen ja naisen välisenä yhteiselon muotona. Topelius kirjoitti vanhemmilla päivillään tarinan uusiksi ja sensuroi nuorena esittämiään ajatuksia.

Toisena mielenkiintoisena teoksena professori Hatavara nostaa esille goottilaisen kauhukertomuksen ”Linnaisten kartanon viheriän kamari” (Gröna kammaren i Linnais gård). Suomen herttuattaren ensimmäinen versio löytyy digitaalisena versiona Svenska Litteratursällskapetin (SLS) hienosta Topeliuksen digikokonaisuudesta. Zacharias Topeliuksen tuotanto ilmestyy nyt verkossa ensimmäistä kertaa tekstikriittisenä, kommentoituna editiona Svenska litteratursällskapet i Finlandin toimesta. SLS:n laatimassa ja yhä täydentyvässä kokonaisuudessa on tarjolla myös paljon muuta mielenkiintoista Zacharias Topeliukseen liittyvää aineistoa.

Mitä tänään 24.1.2018 ilmestyvä postimerkki sitten kertoo Topeliuksesta? Merkin suunnitellut Timo Berry toteaa seuraavaa:

”Merkissä olen keskittynyt tekemään kaunista tulkintaa kaikkien tuntemasta satusetä Topeliuksesta. Arkeissa käytetty henkilökuva on maalattu Topeliuksen ollessa Helsingin yliopiston rehtorina; asiaan vihkiytyneet tunnistavat tämän tärkeäksi kuvaksi. Kakkoskuvana on valittu paitsi esteettisin, myös symbolisin perustein – sen voidaan tulkita edustavan Topeliusta laajemminkin kuin vain yksittäisen sadun kuvaa”

Kotimaan ikimerkkien kuvaiheina ovat Albert Edelfeltin maalaama Topeliuksen henkilökuva vuodelta 1889 ja Rudolf Koivun maalaus Kätkyt ja enkelivartio Topeliuksen satuun Adalmiinan helmi. Adalminan helmen hienosta satumaailmasta pääsee tänä keväänä nauttimaan Tampereen työväen teatterin näyttämöllä.