Postitiet: Pohjanmaan rantatie

Pohjanmaan rantatie

Turusta pohjoiseen suuntautuvan Pohjanmaan rantatien historia kietoutuu Ruotsin valtakunnan ulkomaanpolitiikkaan, sotiin, kaupankäyntiin ja viestien välitykseen. Tie rakentui hitaasti 1600—1700-lukujen aikana ja korvasi lopulta sisämaan kautta kiertäneen Kyrönkankaan tien.

Ennen vuotta 1765 kaupungit eivät saaneet käydä ulkomaankauppaa, joten rannikon kaupungit suuntasivat katseensa Pohjanlahden yli Ruotsiin. Rajoituksen purkamisen jälkeen syntyi tarve kulkuyhteyksien järjestämiseen lähiseutujen välille. Pohjanmaan rantatie palveli monenlaista väkeä, kuten sotilaita, postitalonpoikia ja kaupunkeihin matkustavia maalaisia.

Tärkeä syy kaupungit yhdistävän Pohjanmaan rantatien kehitykselle oli myös posti. Tietoliikenne tarkoitti 1700-luvulla tietä pitkin talonpojan mukana kirjeessä kulkevaa tietoa. Kirjeiden välityksellä kuningas ja tämän virkamiehet antoivat määräyksiä ja ohjeita. Myös alamaiset käyttivät postia eri tarkoituksiin. Rantatien merkitys korostui sota- ja kelirikkoaikoina, kun postia ei voitu kuljettaa tavallista reittiä Tukholmasta Ahvenanmaan kautta Turkuun, vaan viestit oli kuljetettava Pohjanlahden ympäri.

Postikonttorit sijaitsivat keskellä kaupunkia

Viestit kulkivat postireitin varrella olevien postitalojen kautta kaupunkien postikonttoreihin. Vuonna 1636 annettu asetus määräsi, että kaupungeissa tuli olla postikonttori, jossa saapuva ja lähtevä posti otettiin vastaan ja lähetykset jaettiin vastaanottajille.

Postin piti jatkaa matkaa puolen tunnin sisällä konttoriin saapumisesta. Saapuva posti jaettiin nippuihin sen mukaan, mille reitille kukin kirje oli menossa. Nippujen päälle sidottiin kirjekartta.

Vinkkilän postikonttorin piirustus vuodelta 1757. Talossa oli postikonttori, kamareita sekä navetta kolmelle lehmälle ja hevoselle. Kruunun rakennuttama postikonttori oli harvinaisuus. Yleensä se toimi postimestarin kotona.

Postimuseo

Postimestarit olivat hyvämaineisia porvareita

Suurvalta-Ruotsissa virka kertoi säätyaseman ja periytyi. Postimestarin työ oli sitovaa, sillä postia otettiin vastaan ympäri vuorokauden. Työ vaati monia taitoja. Postireittien tuntemisen lisäksi postimestarin piti osata lukea, mikä ei ollut yleistä 1700-luvulla.

Työstä maksettu palkka vaihteli. Kerätyistä postimaksuista kiinteään palkkaan siirryttiin 1600-luvun lopulla. Postimestarit nauttivat verovapautta.

Postimestari tarvitsi erilaisia työvälineitä: sulkakynää, muste- ja hiekkatolppoa kirjeiden kirjoittamiseen, kynttilää ja sinettilakkaa niiden sulkemiseen. Vaakaa käytettiin lähetysten punnitsemiseen.

Postimuseo

Tiet rakennettiin miesvoimin

Keskiajan kesä- ja talvitiet korvautuivat maanteillä 1600-luvulla. Vastuu teiden rakentamisesta ja ylläpidosta oli tien varren asukkailla. Lait määräsivät, kuinka tiet oli tehtävä. Leveys määrittyi tien tarkoituksen mukaan. Pohjanmaan rantatien uutuus oli, että päätie linjattiin kulkemaan suoraan kaupunkien välillä. Kyliin kuljettiin sivuteitä pitkin.

Tien rakennuksessa käytettiin lapioita, hakkuja ja köysiä. Mäet tasattiin, kivet raivattiin, tien pohjaksi laitettiin risuja ja päälle hiekkaa. Soiden ojitus paransi teiden kuntoa. Vain isoissa kaupungeissa katuja kivettiin.

Maanteillä kuljettiin jalan, hevosilla, joskus härin ja rattain. Werner Holmbergin maalaus Postitie Hämeessä vuodelta 1860.

Kansallisgalleria

Vaikeinta oli siltojen rakennus

Suomessa opittiin 1700-luvulla Suomenlinnan rakennustöiden myötä rakentamaan holvattuja kivisiltoja. Sillat kohensivat tieoloja erityisesti Pohjanmaalla, missä kevättulvat olivat tuhonneet puiset sillat. Kivisiltoja rakentaneet rakennusmestarit liikkuivat ympäri maata. Holvaustekniikka herätti aluksi epäluottamusta.

Tarina kertoo, että Pohjanmaan rantatiellä Tuovilanjoen sillan rakennustelineiden purku määrättiin elinkautisvangeille. Heille luvattiin vapaus, jos sillan holvit kestäisivät.

Kivisilloilla pyrittiin ratkaisemaan Pohjanmaalla tulvien aiheuttama ongelma, kun vesi vei keväisin puusillat mennessään. 1780-luvulla rakennettu Tuovilanjoen silta on aikansa holvaustekniikan taidonnäyte.

Arkkitehtuurin laitoksen opetusdiakokoelma, Aalto-yliopiston arkisto.

Peninkulma- ja virstan-pylväät kertoivat etäisyydet

Etäisyyksien merkitseminen peninkulma- ja virstanpylväillä oli yksi vuonna 1734 teiden kunnossapidolle asetettu vaatimus. Vuonna 1665 määritelty peninkulma (10,7 km) muodostui kymmenestä virstasta.

Postitaloja oli noin kolmen peninkulman välein. Postitalonpoika tai tämän renki otti postin vastaan ja kuljetti sen seuraavaan postitaloon. Nopeudeksi määriteltiin peninkulma reilussa tunnissa, joka oli nopea vauhti ajan tieolot huomioiden.

Kopio Ruotsin vallan aikaisesta Laukaan tien varren kivisestä peninkulmapylväästä. Kivisiä patsaita edelsivät puupylväät. Vuosiluku 1748 viittaa tien perustamisajankohtaan.

Rauli Jakobsson

Postinkuljetusta ratsain

Postitalonpojat määrättiin 1650-luvulla kuljettamaan posti ratsain pitkin maantietä oikopolkujen sijaan. Samalla postitalot sijoiteltiin maanteiden varsille, jotta talojen välinen etäisyys olisi ratsastettavassa kunnossa.

Hevosella liikkuminen ei ollut aina nopeampaa kuin jalan, koska tiet olivat huonoja ja hevoset pienempiä kooltaan kuin nykyään. Nopeus oli sama kuin jalan, noin 5—10 km tunnissa. Hevosella oli kuitenkin mahdollisuus kuljettaa suurempia kuormia.

Vuonna 1718 uusitussa postiljoonin virkamerkissä on postitorveen puhaltava, ratsain liikkuva postiljooni. Uudistetulla merkillä tuotiin esiin vallitseva tapa kuljettaa postia hevosella kävellen liikkumisen sijaan.

Postimuseo

Sodat vaikuttivat liikenneyhteyksiin

Ruotsin armeija muodostettiin väenotoilla. Postitalonpojat ja postimestarit oli vapautettu väenotoista, vero- ja muista rasitteista. Suuri Pohjan sota (1700–1721) päätti Ruotsin aseman pohjoiseurooppalaisena suurvaltana. Venäjä valloitti Pohjanlahden itäpuoliset alueet. Suuri osa postin virkamiehistä pakeni Ruotsiin.

Sotaa seurasi isovihan aika, jolloin venäläiset miehittivät Suomen alueita. Se katkaisi postin kulun ja liikenneolojen kehityksen. Isovihasta kärsi erityisesti Pohjanmaa, missä tieverkoston ja tiedonkulun rakentaminen oli aloitettava alusta miehityksen jälkeen.

Ruotsin armeijan karoliinisotilas asussaan. Postimerkin suunnitteli Signe Hammarsten Jansson vuonna 1940.

Postimuseo

Kaupankäynti vaikutti tieverkostoihin

Kaupankäynnin rajoitusten vuoksi 1600—1700-luvuilla kaupunkien välinen kaupankäynti ei kehittynyt, joten tieverkostolle ei ollut luontaista tarvetta. Vuoteen 1765 voimassa ollut Pohjanlahden kauppapakko esti rannikkokaupunkeja käymästä ulkomaankauppaa, joka oli keskitetty Turkuun.

Alueet muodostuivat tapuli- ja maakaupungeista sekä niiden takamaista. Tapulikaupungit kävivät ulkomaankauppaa, maakaupungit myivät tuotteita vain lähiseudun asukkaille. Maalaiset toivat tuotteensa tietyn kaupungin markkinoille myyntiin.

Kaupankäynti Pohjanlahden yli kävi laivoilla, joilla Suomen alueelta vietiin Ruotsiin muun muassa tervaa. Piirustus esittää Torniota 1840-luvulta.

Lennart Forstén, Historian kuvakokoelma, Museovirasto